”Itsehän rakastan Nelkkua, ja toivon hirveästi kaikkia kivoja yhteydenottoja, koska tämä julkkishuorauksen viipale on vielä niin tuntematon, ettei se ole läväyttänyt lärviin. Vielä. Ei tosin ole vielä hirveesti paalua irronnut, eli ehkä en ole tarpeeksi osannut huorata. Ainakin on selvää, että jos on valmis vähän menemään epämukavuusalueelle rahan takia, niin saa enemmän aikaa niihin asioihin mitä oikeasti haluaa tehdä. Niitä antoisia, ei tuottoisia. Mutta kiinnostaako ketään…

Työ on eri asia kuin vapaa-aika. Mutta jos hauskanpito tapahtuu työaikana, mihin tarvitaan vapaa-aikaa? Ja jos töissä on liian hauskaa, voiko siitä palaa loppuun? Olin krapulassa koko vuoden 2016. Ehkä jo 2015, ja 2014, vuodet on vaan numeroita. Kiertueella olen kuitenkin ollut käytännössä jo vuodesta 2006 ja ehkä se kymmenen vuotta oli se maaginen rajapyykki, kun tuli kerralla darra niistä kaikista yli tuhannesta keikasta. Vuosi 2016 oli mulle yksinkertasesti liikaa. Tavallaan tiesin sen jo…

Tuntuu, että olen edelleen lähempänä 5-vuotiasta Mikkoa, joka lauloi Final Countdownia esikoulun pihalla onomatopoeettisella siansaksalla, kuin ammattilaista, joka tietää mitä tekee, valiten oikeat äänet oikeaan paikkaan, juuri niinkuin on oikein ja kuuluu tehdä. Lähempänä hämmästynyttä yleisöä, kuin sitä nörttiä joka ymmärtää miten taikatemppu tehdään. Kirjoitin reilu kolme vuotta sitten tähän blogiin pohdinnan: Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä?,…