Olen tällä hetkellä Argentiinassa, jonne lähdin nyt jo aika perinteiseksi muodostuneelle alkuvuoden etäisyydenottoreissulle. Aluksi menee aikaa aina ihan siihen, että energiatasot palautuu ja vähän selviää siitä shokista, mikä edellinen vuosi on ollut. 2013 oli ehkä vielä poikkeuksellisen kiireinen, ainoastaan 2011 on verrattavissa siihen. Jollain tavalla nyt on kuitenkin samanlainen fiilis kuin 2012 tammikuussa, että tietää alkavan vuoden olevan jotenkin, jos ei nyt väljempi, niin paremmin sturukturoitu kaikkien hommien osalta.

Tuolloin 2012, oli juuri tullut Paranoid, joka päätti pitkän kauden, jolloin oli aina jokin soololevy työnalla. Se on henkisesti jollain tavalla aika raskasta, ja siitä vapautuminen antoi uusia näkökulmia moneen asiaan ja pidän päätöstä hyvänä, koska silloin ei vaan yksinkertaisesti ollut enää mitään sellaista asiaa, jota olisi ollut yhtä pakottava laittaa musiikin muotoon, kuin siihen asti oli ollut. En halunnut lähteä tekemään levyä vaan, että pysyisi ajankohtaisena ja pystyisi keikkailemaan. Onnekas sitä tietysti on, kun voi tehdä tätä edelleen tuostakin huolimatta, ja vuonna 2013 keikkoja oli ensimmäistä kertaa yli 100. Viime vuodesta kuitenkin myöhemmin lisää.

Koska internet menee omaan suuntaansa aika vauhdilla, ja tuntuu, ettei tämän tyyppiset kotisivut ole enää relevantteja, niin edellisestä blogimerkinnästä on kulunut jo vuosi. Kaikki informaatio jaetaan jossain muissa palveluissa, ja tällä alalla pitää olla siellä, missä ne kuluttajatkin. Kuitenkin suosin itse pidempää muotoa, kun jaetaan asioita, koska vaikka yksinkertainen on kaunista, niin redusoituuko siitä sitten kuitenkin jotain olennaista pohdintaa pois? Vaikea sanoa. Ehkä se on luonne kysymys. Kotisivun aion pitää pystyssä, jos ei muuten, niin arkistona, jossa asiat on esitetty aikajärjestyksessä.

Tuosta ajatuksesta tulikin tämä idea, eli tehdä hieman tarkempi välitilinpäätös, ei vain edelliseen vuoteen, vaan koko tähän räppitouhuun. Ja kun nyt on tammikuu, niin jos tästä eteenpäin julkaisen yhtä vuotta käsittelevän tekstin (ja kuvia) kerran kuussa, niin ehditään tämän vuoden aikana käydä läpi 11 vuotta (2003-2013), ja sitten vuoden päästä tammikuussa tämä kuluva vuosi. Toki siellä on historiaa jo ennen vuotta 2003, ja ne voidaan käydä tässä läpi, koska tuo tuntuu järkevältä aloituskohdalta. Silloin aloin kirjoittaa (ja tuottaa, valitettavasti) ensimmäistä soololevyä suomeksi, jonka piti olla nimensä mukaan vain poikkeustapaus.

2000-2002

Ennen vuotta 2003 oli räppääminen yksi harrastus skeittaamisen ja graffitin ohella, ja vaikka oltiin käyty Tumpin haastattelussa MoonTV:llä jo 2002, niin silti ei siinä ollut sellaista näkemystä, vaan katsottiin vähän mitä muut tekee, täällä ja jenkeissä, tuotiin siihen se Maltsu-twisti (jota ei ainakaan koskaan ihan helposti ole nielty noissa muissakaan mainituissa harrastuksissa) ja räpättiin menemään.

Apollon Yhteiskoulun käytävä

Ensimmäinen nauhoitus tehtiin kotibileissä mun vanhempien luona syksyllä 2000. Internetin ollessa mitä oli, ja meidän taidolla ja pitkäjännitteisyydellä ei musiikkia sävelletty, nin otettiin Ice Cuben cd:llä julkaistu instru alle, ja tehtiin biisi nimeltä Rolemodel. Yllättäen Eminemillä oli samanniminen biisi, samana vuonna julkaistulla Slim Shady LP:llä. Tuntuu käsittämättömältä miten kapea se mielikuvitus silloin oli, mutta siinä tuotoksessa ei tainnut olla omaa kuin ääni ja kämänen aksentti. Laadun puutteesta huolimatta oma usko oli sokea, ja jotenkin kelattiin että tällä mennään vielä pitkälle. Ei sillä, ettei oltaisi kuultu sitä, että aksentti ei ole autenttinen, vaan kuviteltiin, ettei sillä ole niin väliä, koska ei se muillakaan ollut niin hyvä. Ja siis muilla tarkoitan lähinnä Lazy-J:n kotisivulla jaettuja englanninkielisiä biisejä tehneitä bändejä. Niiden (Illogic, Nuanz…) saavuttama taso tuntui aivan riittävältä, ja juuri ilmestynyt Voittamaton joltain käsittämättömältä.

Monet ikätoverit olivat skeptisiä meidän jutun ja koko suomiräpin säilymiseen, mutta kai tuo sokea usko oli osa syynä siihen, että me ja niin monet jatkoivat, ja sitä kautta pääsivät siitä paskuudesta ylöspäin. Vuoden 2000 lopulla tehtiin eka levy, joista jokaisen polttaminen erillisellä, tulostinporttiin kytkettävällä pöytäpolttimella kesti kauemman, kuin itse levyn mitta. Siinä vaiheessa löydettiin netistä joku jäbä, joka jakoi omilla sivuillaan biittejä. Pöllittiin ne. No, se oli pöllinyt ne 2pacilta, joten ihan oikein meille. Pölliminen oli kuitenkin osa juttua, ja on edelleen. Kaikkea ei jaksa tehdä alusta asti, ja taustat on ollut meille aina sellainen vaivalloiselta osa-alueelta alkaa opettelemaan.

Nemo, Pyhimys ja Volitio

Tähän asti oltiin tehty siis kaikki Heikin kanssa kahdestaan, kuten about nuo skeittaus ja graffitihommatkin, tai ainakin aina muodostettiin se ydinryhmä. Ehkä kun puhun Maltsu-twististä, se onkin vain meidän twisti, koska ei me oikein oltu siinä graffitissakaan muiden Maltsulaisten kanssa samalla linjalla. Vuoden 2001 aikana myös Tume (Moolimassa aka Härkä), Jani (Volitio aka Vapahtaja) ja Topi (Leskentekijä) alkoivat räppäämään, joka oli lähinnä siis etkopuuhaa, Word!:in katsomisen lisäksi. Sitten mentiin Oopperaan joskus jo yhdeksän aikaan, ja kun vähän kokeneemmat bailaajat tulivat sisään, niin meitä heitettiin monesti jo ulos. Heikillä oli väärät paperit (joiden loppuosa päätty Y tai K, eikä Heikki ikinä muistanut sitä, ja sanoi KYY jos poke kysyi) ja muiden kohdalla kierrätettiin jotenkin.

Heikki ja Mikko Oopperassa

Muiden tuleminen mukaan vaihtoi kielen aika nopeasti, vaikka periaatteessa mä ainakin vastustin sitä, koska ”suomi kuulosti paskalta”. Koska meidän kahden bändi oli Choqlate, ja Heikin ja Härän kokoonpano oli AA, niin ekan suomenkielisen levyn nimi oli AACHQEPCD-R. Klassikko matskua. Kovin biisi varmaa nimeltään Huora. ”Pyhimys tuottaa tuskaa, ku teinityttöi kuskaa, puskast puskaan, aletaan jo nusbaa…” ja ”Moolimassa aka Härkä, hei huora ootko jo märkä”. Tietty ironinen viba siinä oli jos silloin, ehkä siksi, ettei tavallaan uskaltanut laittaa itseään niin täysillä peliin. Siinä vaiheessa oli tullut jo useampia julkaisuita, kuten Kapasiteettiyksikköä ja Avainta, jota kuunneltiin paljon, joten tiedettiin, että on olemassa se vakiintunut tekijäjoukko ja sitten ne netti-mc:t, joka oli kirosana, eikä tietenkään haluttu siihen ryhmään joutua.

Helsinki 41 levyn sisäkansi

2002 puolella tuli ensimmäiset musavideot Choqlaten – Slap that Bitch ja Dominoen – s/t biisi, jonka kertsi menee: ”Domino, ei tartte kumii, Domino, tyttö simmut kii, Domino, come on beibii, Doomino, Doomino” Härkä oli meidän melodinen jäbä silloin, ja teki kertsejä. Siinä oli kyllä jotain semmoista Stig Dogg prototyyppiä, mutta ura jäi aika lyhyeksi. Soololevy Keittokirja jäi julkaisematta. Siihen piti tulla ainakin biisit Riimihärkä ja Puolukkapäivät. MoonTV:n kautta Kehäkettu ja Setä Koponen vaikuttivat silloin jo myös läpän laatuun.

Video tulee ekaa kertaa telkkarista Mikon yksiössä

Biitit tehtiin itse samplaamalla mitä vaan, ja yhdistämällä se rumpuihin kirjastosta lainatulla Magix Music Makerilla, joka kuitenkin oli laadultaan niin kämänen, että biiseihin tuli vaihevirheitä, eikä esim. ATV:n loopissa pyörineessä Dominoen videossa kuulunut taustaa oikein ollenkaan. Edellen nauhoitettiin ilmaisohjelma Goldwavella. Dominoe oli siis porukka, jossa mukana Voli ja Leskis, jotka fiittasivat ekalla suomenkielisellä, ja se alkoi vakiintua pääprojektiksi. Mä tein samalla sooloja enkuksi, ja 2001 tuli Phuk y´awl, ja 2002 Venom LP, joka viittasi mun ilkeeseen puoleen, muttei toki yhtään samalla tavalla kuin esim. Slim Shady Eminemillä. Tuotantovastuu meni niin, että oikeastaan joka toinen levy oli enemmän mun biittejä ja joka toinen Heikin.

Kuvituskuvaa nettiin

Heikki oli osallistunut Roihiksen vesitornin maalauksen suunniteelukilpailuun, ja voitti, ollen varmaan ainoa varteenotettava ehdokas, muiden ollessa ihan ala-asteen kuvisnäyttelytasoa. Monta vuotta meni, ennen kuin se sinne saatiin tehtyä, koska jotenkin tähän vaikutti se graffitimenneisyys kun Stop töhryille oli vahvasti päällä (Huh, siitä tulee kyllä jälkikäteen ihan joku DDR-mieleen, niin suhteetonta se toiminta oli rikoksen laatuun verrattuna). Välitön hyöty voitosta oli kuitenkin se, että Nuorten Media teki tapahtumasta jutun, ja Antti Salminen sekä Saija Salonen vinkkasivat meille, että siellä on myös mm. graffiti- ja studiotoimintaa. Mentiin Hattutehtaan avajaispäivänä sinne, mutta eipä oltu ekat. Sitä ennen jo Mats Takila oli nauhoittanut siellä Helpusta, ja sitä siellä silloinkin väännettiin.

Saija haastattelee Heikkiä ja Antti kuvaa

Helpus oli meidän ensimmäinen frendibändi, jonka kanssa tietysti myös kilpailtiin. Tyylit olivat kuitenkin niin erilaiset, ettei se mennyt koskaan veriseksi. Mc Tikku, eli Mikko Honkanen on Radio Cityllä juontajana nykyisin, Ezra Gould tunnetusti Cocoan yksi perustajista ja edelleen sitä kautta paljon yhteisiä projekteja ollut ja Omar Zakik soittaa Graciaksen the Globessa. Heillä oli ollut ensimmäisellä levyllä biisi Sekasorto, jonka kakkos ja kolmososaan pääsin mukaan, ja ne olivat ensimmäiset fiitit ikinä. Harjoittelin puolikasta verseä varmaan tuhat kertaa, ja se oli hyvä, koska aikataulu oli tiukka. Koko levyyn pari päivää, ja kuitenkin kaikki soittimet soitettiin sisään myös. Levy tehtiin Munkan nutalla, ja sen äänitti ja tuotti Don Huonojen basisti Jukka Puurula, joka tuntui silloin isolta julkkikselta ja musa-ammattilaiselta. Laitoin nimen korvan taakse, ja mies nauhoitti vuosia myöhemmin Salainen Maailma – biisin kitarat, jotka soitti puolestaan Maltsun koulu- ja Nuta-keikoilla tutuksi tullut Ile ”Pitkävirta” Långström.

Mestari Tikku tekee minkä osaa parhaiten

Mats Takilan kautta päästiin sitten tekemään ensimmäistä studiolevyä. Vaikka taustat tehtiin edelleen himassa, niin nyt pystyttiin Nuendolla (Cubasen laajennettu versio) laittamaan niihin jotain plugareita, että ne eivät ihan hirveiltä kuulostaneet. Levy myös miksattiin Matsin toimesta, ja vietiin sille referenssiksi Onyxin Bacdafucup 2. Melkein siihen soundiin myös päästiin. Levyllä feattasi Mc Tikku ja sitä kautta uudet tuttavuudet Klassikko ja sen porukka, joiden nimeä en nyt muista. Lisäksi baareista löydettyjä tuttavuuksia kuten Annika, joka oli Tenavatähdessä pärjännyt ja AS, eli Arne, joka linkittyi myös Oopperassa paljon käyvään porukkaan Fraternidad. Heitä pyydettiin myös fiittiin, josta he kieltäytyivät, ja se aiheutti katkeruutta. Myöhemmin heidän triostaan tuli sooloartisti Mängimies ja duo Toinen Kanava (näin muistelen, en oo 100% varma).

Miksauksen referenssit

Hattutehtaalla pystyi myös editoimaan videoita, joita tehtiinkin aika paljon, kun kerran jo ensimmäinen oli MoonTV:lle kelvannut, vaikka siitä tulikin lähinnä paskaa palautetta. Tälle levylle tehtiin oikein greenscreeniä vasten kuvattu video, johon itse animoin taustat, jotka luuppasivat. Koska siihen ei ollut mitään oikeaa ohjelmaa, tein sen jollain ilmaisella kuvankäsitelyohjelmalla, aina vaan liikuttamalla haluttua objektia vähän, ja tallentamalla sen kuvana. Kuvat tuotiin sitten paikanpäällä ohjelmaan, määriteltiin freimin mittaisiksi, ja aseteltiin peräkkäin. Samalla tekniikalla tein myös soolovideon Suffication (sic), joka sai Wallu Valpion vetämässä MoonTV:n videoraadissa aikomamoiset pohjat, 21 pistettä (kun 16 oli minimi ja 40 maksimi). Tuosta ”ventistä” sain kuulla vittuilua monta vuotta. Videon tekemiseen meni ehkä puoli vuotta, koska se oli pääosin piirretty käsin, ja vaikka liikuttaminen tehtiin koneella, niin yli 5000:n kuvatiedoston tallentaminen yksitellen ja synkkaaminen biisiin on edelleen yksi isoimpia yksittäisiä satsauksia, mitä olen tällä uralla tehnyt.

Dominoen videokuvaus Topilla. Vasemmalta: Härkä, Topi, Voli, Ezra, Tikku, videon ohjaaja Anssi

Kovin odotuksin otettiin levystä, se taloudellisesti kaikkein idioottimaisin (tietty) painos, eli 300, joka maksoi melkein saman kuin 500, eli 1000 euroa. Se oli kaikki mitä levy-yhtiön tilille (joka oli aiemmin toiminut mm. Apollon Yhteiskoulun pienryhmän sählyjengin tilinä, jonka talouden hoitaja olin ja myös meidän kiljunmyyntirahojen säilytystilinä, jolla ostettiin ekat mikit, 50mk/kpl ja mm. tyhjiä cd:itä) oli kertynyt, joten satsaus oli todella suuri. Riskiähän ei sijoituksessa ollut, sillä tuote oli kultaa, brändäys oli vahvasti käynnissä ja mediat kiinnostuneita.
Tästä lisää seuraavassa osassa.

Studiolla Klassikko, äänittäjä Jari ja Papukaija-Pyhimys

Julkaisut 2000-2002 :

ChoKolate – Rolemodel
AACHQEPCD-R
Saint – Phuk y´awl EP
AACHQ – HKI 41
Choqlate – Compact Disc
Saint – Venom LP
Dominoe – Domino5
Dominoe – I <3 Dominoe (kaikki levyt paitsi I <3 Dominoe poltettiin kotona, kannet printattiin ja taiteltiin itse, painokset jotain 30-50kpl)