Kun yli kaksi vuotta työn alla ollut levy oli ulkona, ja seuraavakin jo käytännössä valmis, niin välillä piti keskittyä muuhunkin kuin soolojuttuihin. Tauko soololevyistä kestikin lopulta vuoteen 2011 asti. Jalkaa oli jonkin verran jo oven välissä, ja siitä piti yrittää ujuttaa sisään koko Yellowmic Oy, jonka yhtiömuoto korotettiin tämän vuoden kuluessa toiminimestä nykyiseen muotoonsa. Kepe jeesaili alkuun uusissa jutuissa, kuten jakelussa ja viivakoodeissa, joita ei sen vuoksi ole tähän päivään mennessäkään hankittua, vaan hoituvat yhä Monspin kautta.

Sanoja ei tarvita. (Kuvassa J-P, vaikka Wikipedian mukaan kyseinen henkilö tunnetaan nimellä Pyhimys)

Jii-Pee oli kirjoitellut soololevyään sen jälkeen kun palasi Afrikasta, ja oli muutenkin aktiivinen Yellowmicin yhteishenkeä ylläpitävä tekijä. Istuin painamassa rekkiä niissäkin sessareissa, mutta levy ei koskaan valmistunut. Kuitenkin se on olemassa jossain kokonaisuutena, ja toivottavasti julkaistaan joskus, kuten kävi vuoden 2006-postauksessa mainitsemalleni Trilogian levylle, joka julkaistiin vähän kirjoituksen jälkeen.

Käytiin edellisenä vuonna J-P:n (molemmat kirjoitusasut sallituja, kunhan siellä on se väliviiva!) kanssa Kultabassokerhon haastattelussa kertomassa Adihaslasta ja Yellowmicista, jolloin syntyi Jipsun ja Zaban bromance. Käsittääkseni. Vuoden 2008 alussa J-P alkoi juontaa ensin Zapasnikin kanssa, ja myöhemmin yksin KBK:ta. Se osaltaan lykkäsi levyn tekoa, ja ajatusta sen julkaisemisesta, koska se voisi vaikuttaa rooliin objektiivisena radiotoimittajana. Valinta oli ehkä oikea, koska jotenkin tuntuu että Jii-Pee on näin vankemmin vakiinnuttanut paikkansa toiminnan ytimessä.

Terveisiä Kaaoksesta – kiertueella oli mukana myös Laineen Kasperi, jonka Seis-albumi ilmestyi myös 2007. Myös Jätkäjätkistä tutut Puppa J ja Joska olivat mukana kuvioissa vierailujen myötä. Samoihin aikoihin oli Giant Robotin kokoonpanosta tutut Kim Rantala, Arttu ja Aleksi Tolonen sekä Petro Niiniluoto alkaneet koota vitsistä alkanutta Giant Räbät – levyä 1. erä. Rumpalina kokoonpanossa oli Ville Väätäinen, joka myöhemmin on liittynyt myös sekä Palavan kaupungin, että Jätkäjätkien miehistöön. Lisäksi bändiin kuului DJ Kiilo, eli Jan Rantala, joka on säätänyt myöhemmin säätänyt suuren osan kaikista Itä-Suomen keikoista, joilla olen ollut.

Tämän suuremman joukon kanssa Giant Räbät levyn artisteja en koskaan päässyt samaan kuvaan.

Räbät – kiertueella pääsi näkemään vähän toisentyyppistä rundaamista. Mukana oli toistakymmentä erilaista persoonaa, nopeita, hitaita, kuumia, viileitä ja kaikkea siltä väliltä. Karavaanin tavoin liikuttiin bensa-asemalta toiselle ja ahtauduttiin satunnaisessa järjestyksessä pieniin hotellihuoneisiin, eikä liksaa jäänyt edes muusikonliiton perustaksaa, kun jakajia oli niin paljon. Ja se oli mahtavaa. Keikoilla oli ihan toisenlainen energia, karnevaalimeininki uhoamisen ja yli-cooliuden sijaan. Siitä sain kipinän myös oman bändin kasaamiselle, joka alkoikin etenemään jo seuraavana vuonna.

Tulva-levy ilmestyi kiertueen aikoihin, ja vedettiin siellä muutamasta biisistä bändi-sovituksia. Uuras taipui Moottoritie on kuuma – versioinniksi ja Silivatiseilaassa oli Nuthing but a G-thang – riffi. Sitten kun tuli pyyntö tulla keikalle Ilosaari-Rockiin, sunnuntain ensimmäiseksi esiintyjäksi, niin pakko sinne oli keksiä tilan täytettä, ja luontevaa oli pyytää soittajia, jotka jo osasivat osan biiseistä. Rantalan Kimille tuli lopulta aika työteliäs aamupäivä, kun Rento-lavan kaksi seuraavaa aktia olivat Giant Räbät ja Asa & Jätkäjätkät.

Ilosaarirockin sunnuntai-aamu. Valkoisessa paidassa Heikki, mustassa Juno, ja valkoisessa minä.

Heikki palasi Portugalista, ja ajoitettiin levyn julkaisu samoihin aikoihin. Bleakk oli hionut PLLP:tä kotonaan puolisen vuotta, ja oli aika paketoida hasislevyn näköiseksi tehdyt pahvikotelot vielä elmukelmuun, että se näyttäisi mahdollisimman epäilyttävältä. Urakka oli kuitenkin sen verran raskas, eikä oikein toiminut viivakoodin kanssa, niin tehtiin niitä vain rajoitettu sadan kappaleen spesiaalipainos. Keikoillekin mentiin, mutta koska Heikki taas ei osannut mun biisejä, niin Juno pidettiin myös mukana. Peräkkäisille viikoille mahtuivat siihen asti isoin keikka Basso-festareilla täydessä Koffin puistossa ja pienin, Mikkelin Amarillon soolokeikka, jolla oli yksi maksanut asiakas.

Basso- ja myöhemmin Bassline-festivaaleille on aina osunut huikea sää. Pojat samassa järjestyksessä kuin aiemmassa kuvassa, mutta peilikuvana.

Yellowmicin kehittämiseen kuului myös rosterin laajentaminen. Juno oli luonnollinen lisä, kun 3rd Rail Music, joka oli julkaissut Hulabaloon (Juno & Mr. KO) ainoaksi jääneen levyn Sirkusteltta, kävi läpi organisaatiomuutosta. Ensimmäisen sooloalbumin nimeltä 13 tuotti Sakke Aalto, ja lopputulos olikin varmaan tuotannollisesti laadukkain Yellowmic-julkaisu. Lavis oli taas räppäillyt tauon jälkeen, mutta ei ollut jaksanut polttaa biisejä levyille, eikä siten saanut julkaisuilleen samalaista näkyvyyttä kuin aiemmin. Sen takia halusin julkaista Jumal-olo Laviksen Gorgonzola Flown. Tässä mitassa levy-yhtiö alkoi jo olla aika isotöistä, mutta edelleen tuotti aika nihkeästi. Sen takia seuraavina vuosina toiminta jäi vähemmälle ja keskittyi taas alkuperäiseen ydinperheeseen.

Stenkka halusi musiikillisesti haastavalle levylleen Runoja kontrollihuoneesta vastapainoksi värikkäät ja hauskat kannet. Kuvia lähdettiin ottamaan isolla porukalla Tukholman Junibackeniin.

Itseni ja artistin lisäksi Kattokassisen maisemissa seikkailevat tässä Aztra, Rohtori Laine ja Asa. Kuvausmatkan budjetti oli suurempi, kuin itse levyn.

Kun vakituista duunia ei ollut, niin piti elannon eteen tehdä vähän jotain muutakin, kuin räpätä. Tuntihommia tarjosi, niin monta kertaa aiemminkin jeesannut Nuorisoasiainkeskus. Sen meidän ja mm. Helpuksen aloittaman räppibuumin myötä oli Mats perustanut levy-yhtiön Helsinki Freedom Records urbaania musatoimintaa varten. Verorahoilla pyörivä yhtiö julkaisi aloittelevien, mutta jo demovaiheesta edistyneiden nuorten musiikkia ilman tulosvastuuta. Tuohon porukkaan oli liittynyt nuori Mikael Gabriel, joka jo aikaisessa vaiheessa nousi esiin itseluottamuksensa ja innokkuutensa vuoksi.

Helsinki Freedom Rec e-vitun-dustaa!

Mats kuitenkin näki, että liiallinen itseluottamus voisi kostautua ja siitä oli näkyvissä jo merkkejä keskustelupalstoilla. Siispä Mats pyysi mua levyn vastaavaksi tuottajaksi, jotta voisin samalla kouluttaa Miklua ammattiin ja valaista alan realiteeteista. Ensimmäinen vuosi nauhoiteltiin monenlaista matskua levylle, jonka piti olla aluksi duetto MG & Eddie B, mutta josta tuli räikeiden temperamenttierojen takia hyvin nopeasti Miklun projekti.

Poika verkostoitui yökerhoissa salamannopeasti, ja sääti itsensä legendaarisen Kuuluisa-risteilyn tunnusbiisiin mukaan, jonka nimi kuvasi hyvin nuoren Miklun ultimaattista tavoitetta. Studiolla se fokus oli välillä vaikea saada tekemiseen, mutta pikkuhiljaa onnistuin tekemään selväksi, että mua ei kiinnosta haippi tai statussymbolit ja pajalla keskityttiin pelkästään duuniin. Miklu kuitenkin löysi mentorit myös sille toiselle sektorille, kun Kofin myötä featiksi saatiin Uniikki, jonka tuplaajana MG toimi useamman vuoden.

Tuomas Haapmanin ja Eddie B:n kuuluisuus jäi hämärän peittoon, mutta Mikael Gabriel on nykyään monen pienen tytön ensimmäinen märkäuni.

Toinen mielenkiintoinen NuTa-projekti oli Beats & Sounds, jonka tarkoitus oli olla jonkilainen urbaani Ääni & Wimma. Ensimmäisenä vuonna toimin tuomariston puheenjohtajana, ja seuraavana vuonna tapahtuman tuottajana. 2008 osallistujalistalta löytyi mm. Noah Kin, Puhuva Kone, Kevin Tandu, Joonas Laaksoharju, ja monia muita nuoria, jotka nykyisin ovat ainakin lähellä vakiinnuttaa asemansa tekijämiehinä. Itse voiton arvo ei koskaan kasvanut kovin merkittäväksi, ja jo toisena vuonna osallistujia oli selvästi vähemmän. Erillisenä kilpailuna ei tapahtumasarjaa enää vuoden 2009 jälkeen järjestetty, mutta tänä vuonna Ääni & Wimma – kilpailussa on erillinen Beats & Sounds-karsintasarja urbaaneille akteille.

Noah poimii diplomin kuten esimies.

AKI, eli Mauno Henrik Koiviston nimeä anagrammin muodossa kantava, Timon Pieni Huijauksen kanssa tehty yhteisalbumi oli muutaman kuukauden taas lepäillyt Roihupellon studion kovalevyllä. Keväällä kuitenkin saimme irti itsestämme parsia sen kasaan. Viimeiset rykäykset olivat runkoa vahvistamaan tulleet vedot Arvoitus ja Ihminen, joista ensimmäisestä haluttiin saada hyvä yhteisbiisi Kylmä Kiertueelle. Sitä ei kuitenkaan siellä koskaan esitetty, koska biisiin jäi sessarin maku ja se jäi sitä kautta torsoksi. Levy viimeisteltiin erittäin kuumina päivinä Töölössä, jossa Timon veli Juha “Slide Button” Snellman miksasi sen kasaan artistien toiveiden mukaan.

Sinä poljet, minä huutelen ohjeita, niin kuin tanssi matka käy.

AKI:sta tuli molemmille eräälainen kuriositeetti, josta kuitenkin ainakin itsellä on pelkästään positiivisia muistoja. Albumin sai vaisusti huomiota, ehkä suhteettoman vähän, mutta ei sentään mistään ylinukutusta helmestä voi puhua. Levy-yhtiöiden rajat ylittävä yhteistyö ei kuitenkaan ollut niin kovin mullistavaa, eikä kuuntelijoiden aritmeettinen tuplaaminen realismia. Homma oli saletisti ok.

Sama halju kivuttomuus siunasi tai vaivasi, katsantokannasta riippuen myös kylmää kiertuetta. Mitään kitkaa tai ongelmia ei ollut mihinkään suuntaan, ja ehkä homma sujui liiankin smuutisti, koska sellaisia parempia spessukombon liksoja tai slotteja ei konseptilla saavutettu. Kiertue oli kuitenkin tärkeä siirtymävaihe levyn julkaisua seuraavan muutaman keikan rykäisyn muuntamisessa jatkuvaksi kiertämiseksi, joka on näkemykseni mukaan keskeisimpiä vaatimuksia jatkuvan uran rakentamiselle.

Kylmän kiertueen juliste oli mukaelma klassisesta Metallica-julisteesta.

Julkaisut 2008:

Giant Räbät – 1. erä
Pyhimys – Tulva
Heikki Kuula – PLLP
Pyhimys & TPH – Arvoitus koko ihminen
Heinis – Säätöpossu
Jumal-olo Lavis – Gorgonzola Flow
Juno – 13