Rumba: Monspin uudet tähdet 9.6.2006

Kun suomenkielinen hiphop ei enää mene isojen levy-yhtiöiden tullista läpi, on Monsp-yhtiöstä kasvanut muutamassa vuodessa kotimaisen räpin päämaja. Rumba tapasi Kepen, Aksimin ja Pyhimyksen suuren Ron Monsp -gaalan kynnyksellä.

Hiphopia kutsutaan urbaaniksi musiikiksi, mutta me suomalaiset emme ole kovin urbaani kansa. Tykkäämme luonnosta. So-so trendikkäässä Etelä-Helsingissäkin asuu ihmisiä, jotka ovat käyneet partiossa, harrastavat lintubongausta ja huhutaan, että joku osaisi jopa hiihtää. Koska Pyhimystä lukuun ottamatta me kaikki pöydän ympärillä olemme maalta kotoisin, tiedustelen millasia sudenpentuja Monspia edustavat miehet ovat. Saisitteko te nuotion metsässä syttymään? "Kyllä se onnistuu, jos tulitikut löytyy", levy-yhtiön sänkitukkainen pomo Keijo ”Kepe” Kiiskinen sanoo. "Samoin. Kyllä isä on nämä taidot jo lapsena opettanut", Kemmuru-yhtyeen beatnik-hopparin näköinen Aksim toteaa. "Mut mä en oo koskaan sytyttänyt nuotioo. Takan olen joskus tainnut saada palamaan", kuittaa Rocawearin paitaan pukeutunut Pyhimys. "Toi urbaanius on yks niitä hiphopin kliseitä. Mä luulen, että tyypit Suomessa alkaa helposti vierastaa sitä, jos joku yrittää esittää tosi urbaania", Pyhimys miettii. "Kun mä aloin kuunnella räppiä Tikkakoskella, levyt piti tulla ostamaan Helsingistä. Nykyään kaikki rajat on paukkunut, koska netin kautta voi löytää kaikki tyylit ja faniyhteisöt", Aksim sanoo.Bassoradion haastattelussa Kepe kertoi myös harrastaneensa metsästystä ennen Helsinkiin muuttoa – ainakin kerran. Hän oli ampunut vahingossa haukkaa.

Loman tarpeessa

Monsp ehti aloittaa toimintansa jo 90-luvulla, kun Kepe julkaisi Pyhäjärvellä luokkakavereidensa punkbändin levyn. Hiljaisten vuosien jälkeen, pääkaupunkiseudulle muutettuaan Kepe innostui hiphopista. Memmy Possen Aina vanteilla oli ensimmäinen huomiota herättänyt julkaisu. Liisanpuisto ja Steen1 (joka alussa esiintyi Steen Cristenseen -nimellä) seurasivat. Muutamassa vuodessa Monspista kehityi suomenkielisen räpin merkittävin julkaisija. "Muihin räppiyhtiöihin verrattuna Monsp on kaikista avoin, siis myös eri suuntauksille. Muut edustaa enemmän vaan yhtä tyyliä", Pyhimys toteaa. Kepe on jäänyt vuodeksi virkavapaalle päivätyöstään kirjastossa ja keskittynyt firmaansa. Parhaillaan on menossa toimipisteen muutto Kalliosta keskustaan, Fredrikinkadulle. Lisäksi hän on aloittamassa kohta oikean kesäloman. Hän vakuuttaa olevansa sen tarpeessa. "Voin rehellisesti sanoa, että juuri nyt olo on kyllästynyt. Mun näkökulmasta jokaisen levyn julkaisu on aina niin sama juttu. Ekojen levyjen kanssa oli vielä sellainen palava into, nykyisin se on sellaista rutinoitunutta meininkiä." Kepe puhaltaa. "Tietenkin, jos joku meidän artisteista tekisi isomman läpimurron, kuviot todennäköiseti muuttuisi kiinnostavammaksi." "Monspin nykyisestä tilanteesta on vaikea laajentaa", Pyhimys pohtii. "Suomen väestömäärä on rajallinen. On hiton vaikea myydä suomenkielistä räppiä sitä muutamaa tonnia enempää." "Varmaan pitäisi olla tyytyväinen, koska jutut ovat nyt kuitenkin aika hyvin. Ehkä sen laajentumisen ja rahan ei pitäisikään olla tärkeintä, vaan että on mukavia ihmisiä ympärillä ja hauskaa", Kepe filosofoi. "Nii, joku vois sanoo sulle et miten sä voit leipääntyy sun unelmaduuniin", Pyhimys heittää.

”Vähän köyhä läppä!”

Suomenkielinen hiphop on kadonnut isojen levy-yhtiöiden tarjonnasta ja päätynyt pienemmille julkaisijoille, jossa kustantajan ja artistin ristiriita ei ole jyrkkä. "Redrama ja Paleface on ainoat jotka on isoilla, mut ne tekee englanniksi. Isot lafkat ajattelee, et se buumi tuli ja meni", Aksim sanoo. "Nehän on kuitenkin aina perässähiihtäjiä. Kaikki trendithän lähtee pienistä ympyröistä. Isot ei usko, ennen kuin ne näkee, että joku juttu menee läpi. Sitten ne sainaa kaikki, jotka on edes sinne päin, ja toivoo että joku niistä menestyisi”, Aksim analysoi.

”Kuudes Aisti on kuulemma tehdnyt räppibiisin Riki Sorsan kanssa. Arvatkaas kuka julkaisee?”, Pyhimys kysyy. ”Edel tietty. Onneks mä en oo kuullut sitä, mut suoraan sanoen aika monet ns. oikeet muusikot sais mun puolesta pysyä suomi-rapistä mahdollisimman kaukana.” ”Mä pysyn hiljaa silloin kun puhutaan muista pahaa”, Kepe toteaa. ”Mut mä en puhu sellaista, mitä en voisi sanoo myös päin naamaa”, Pyhimys vakuuttaa. ”Mä oon sitä mieltä, et sellaset ihmiset, jotka ei ymmärrä hiphopista mitään, sais pysyä siitä mahdollisimman kaukana.” Kepe on samaa mieltä, että suomenkielinen rap tarvitsisi paikallisen Eminemin. Lahjakkaan tyypin, joka olisi uskottava, mutta voisi tehdä valtavirta-läpimurron. "Kun joku olisi edes yhtä suosittu kuin Fintelligens oli viisi vuotta sitten, ja myisi sen 15 tonnia”, hän sanoo. ”Tällä hetkellähän tosi monet inhoaa suomiräppiä ja radiot vierastaa sitä. YleX:ssä kuulemma tulee ’älkää soittako tota paskaa’ -palautetta.” "Monelta radiolta puuttuu myös asiantuntemus ja taito valita kiinnostavat rap-uutuudet. Ne suhtautuu suomiräppiin silleen, että se on sitä yhtä ja samaa. Ne ei osaa erottaa siitä hyvää tai huonoa", Pyhimys jatkaa. Ainakin juuri kanavaoikeudet saanut, nykyisin netissä toimiva Bassoradio tuo ensi vuonna asiaan muutosta. Suomiräpin kentän koosta kertoo se, että keväällä Bassoradiossa Kepeä haastatteli Rudy ”Booty” Coolmala, joka tunnetaan myös Monspin artistina Ruudolf. ”Basso-lehti ja radio on mun mielestä hieno juttu, mutta muun median tapaan senkin pääkaupunki-keskeisyys häiritsee”, Aksim kritisoi. ”Esim. Tampereella tyypit tekee juttua todella täydellä sydämellä, mutta niistä kuullaan muualla aika vähän.” ”Tampere on mun mielestä vähän eri asia kun muut mestat Suomessa”, Pyhimys tunkee nasaalilla väliin. ”Niiden oma asenne syö sitä juttua. Ne sanoo itse, et muut vihaa Tamperetta, vaik muut olis sitä mieltä, ettei sillä ole mitään merkitystä mistä sä oot kotosin.” ”Eikä ne haluu tehdä muiden kanssa yhteistyötä, vaikka muut tekee sitä koko ajan”, Pyhimys jatkaa. ”Monsp on kieltämättä ollut aika Helsinki-keskeinen”, Kepe toteaa. ”Onneksi nyt on Kemmuru ja Ritarikunta mukana. Memmy Possen, Ruudolfin ja Notkean Rotan kanssa se Itä-Helsingin hehkuttaminen alkoi mennä jo rasittavaksi.” ”Joo, musta se oli vähän köyhä läppä. Kun niiden tyyppien tyylit poikkeaa kuitenkin paljon toisistaan. Ei oo mitään tiettyä Itä-Helsinki -tyyliä”, Pyhimys sanoo.

Levybisnes noidankehässä

Monspin menestyneimmät levyt ovat myyneet viisi tuhatta. Musiikkimedia on kiinnostunut heidän artisteistaan, muualla tilaa irtoaa niukemmin. ”Meiltä julkaistiin just Ville Kalliosta -levy, joka on saanut mahtavaa palautetta. Mutta Ville ei välttämättä ole median näkökulmasta kiinnostava henkilö. Mediassa on tärkeää, että artistissa on tarttumapintaa”, Kepe pohtii. ”Steen1 on sellainen tyyppi, jossa sitä on ja sen haastattelusta on kiinnostunut jopa City-lehti. Mutta siinä se musa ei enää ole se juttu, vaan sen mielipiteet.” Kepen mielestä Ruudolfista olisi voinut (ja voisi edelleen) tulla isompi nimi. "Senhän olisi saanut Anna-lehteen ja vaikka minne, Anttilaan jakamaan nimmareita. Mutta eihän se halua mennä", Kepe toteaa. "Suomessa tarvitaan vielä aikaa. Sen Pikku-G -sukupolven pitää kasvaa isoksi. Ne on diganneet suomirappiä skidistä asti ja ne vois tajuu jo jotain", Pyhimys visioi. "Onko se sama sukupolvi, joka ei tule ikinä omistamaan levyhyllyä?", Kepe kysyy. "Mahdollisesti. Markkinat joka tapauksessa löytää tavan myydä musiikkia yleisölle. Nythän tilanne on silleen käymistilassa, kun netissä levitys on vielä aika villi länsi. Eikä pelkkä netti niitä markkinoita ole vienyt, vaan mp3-soittimet." Pyhimys johdatti uuteen aiheeseen. Puhutaan cd-levyistä. iPod-aikana ne ovat vähän kömpelöitä: lempibiisit pitää polttaa koneelle, josta ne pitää vielä siirtää mp3-soittimeen. Kepe, arvioi miten kauan cd-levyjä kannattaa tehdä? "En osaa sanoa. Mutta on fakta, ettei levy-yhtiöt voi pysäyttää tekniikan kehitystä. Mitä helpommin musiikki on levitettävissä, sen parempi. Piratismiin mulla ei ole mitään pätevää ratkaisua." Vapautuminen cd-formaatista tarkoittaa myös, ettei äänitteiden mittaa ole rajattu.

Artisti voi julkaista yhden biisin tai kolmen tunnin session. ”On cd-levyjä joissa on neljä hyvää biisiä parinkymmenen joukossa. On tuskaa jos ne pitää etsiä monen tunnin jöötin seasta”, Aksim miettii.  Toukokuussa Nyt-liite herätteli keskustelua cd:n hinnasta. Mikä Monspin kanta on asiaan? ”Meidän levyt maksaa pari euroa vähemmän kuin muilla. Jos niitä myisi reilusti halvemmalla, ne saisi halpis-levyn maineen. Se merkitsee jälleenmyyjien ja kuluttajien silmissä helposti samaa kuin huono”, Kepe väittää. ”Levy-yhtiöthän miettii juttua kokonaisuuden, ei yksittäisen levyn kannalta. Onhan siinä hinnassa tavallaan tyhjää, mutta kukaan ei ole uskaltanut lähteä siihen, että myisi levyjä kympin kappale. Ei ole varmaa, että niitä ostettaisiin enemmän”, Kepe jatkaa. ”Vituttaa”, Pyhimys huokaa. ”Mitä enemmän kelataan ja jauhetaan, sitä syvemmälllä noidankehässä ollaan.Kuluttajana mäkin oon sitä mieltä, et levyt on liian kalliita, mut sit mä tajuun myös ton toisen näkökulman.” Isoissa levy-yhtiöissä noin 10 % julkaisuista tuottaa voittoa, yli 80 % tappiota ja siinä välissä muut menee suunnilleen nollaan. "Meillä budjetit on pienempiä, mutta melkein kaikki julkaisut on päässeet omilleen. Onneksi on tuttuja tyyppejä, joilla on studioita ja muuta. Kulut on helpompi pitää kurissa", Kepe kertoo.

Sanansaattajat kadulla

”Joskus, kun oltin kadulla oltiin räppäämässä Ceebrojen, Rudyn ja Jodan kanssa, aika moni ohikulkija näki ekaa kertaa hiphop-esiintyjän. Me saatiin todella hyvää palautetta sellasilta tyypeiltä, jotka ei tosiaan oo mitään rap-yleisöä”, Aksim kertoo. ”Ne oli ihan innoissaan: jätkät heittää hauskaa läppää ja osaa improvisoida. Aiemmin niiden näkemys räpistä oli ollut jotain ihan muuta.” Ruudolf ja Jodarok esiintyivät joitain vuosia sitten Keskuskadun ja Aleksin Carrolsin kulmalla. Siinä Helsingin hiphop laskeutui aidole street-levelille; miksi kukaan ei ylläpidä perinnettä? ”Ei siihen enää voi mennä”, Pyhimys väittää. ”Sen jälkeen ku Rudy ja Joda on siinä ollut... EI VOI MENNÄ. Etenkin Rudy oli niin hyvä siinä, siis ihan ilmiömäinen freestailaaja, et sen jälkeen kenelläkään ei oo ollut mitään jakoa.” ”Heh, mä olin muuten silloin duunissa siinä Carrolsissa vuoropäällikkönä”, Pyhimys paljastaa. ”Vein Rudylle limua välissä kun se veti freestailia kadulla. Nyt me ollaan samalla levy-yhtiöllä.” ”Siinä oli paljon myös yleisöä, jotka eka kerran jäi kuunteleen mitä ne tyypit sanoo – ettei se oo pelkkää meitsiä ja jou-jouta”, Aksim sanoo. ”Katu-freestyle on lähempänä improvisoitua stand-up komiikkaa, koska siinä on oltava koko ajan hauska. Ne oli niin hyviä, et parhaana iltana ne sai jotain 360 euroa kassaan.” Aksim, sinä olet myös perheenisä. Joudutko vääntämään katkaisijaa päässä kun vaihdat isän roolista hiphop-artistin rooliin? "Vähän kyllä joo. Mutta ei siinä mitään hirveää kuilua niiden välissä ole. En mä käy lapsilta salaa räppäämässä. Enkä mä oo mikään hällä väliä -tyyppi keikkamatkoillakaan. Mähän oon ihan skarppi isä, vaikken ehkä näytä siltä." "Juhani kerto mulle Monspin keikkamatkoista ja se sanoi että se ei enää lähde, koska ne on sille liian rankkoja. Tosin kun vertasin sen juttuja Steen1n keikkamatkoihin, mä luulen et ne Steen1n rundit on vielä rankempia", Pyhimys kertoo. "Niin, no se rankkuus on sitä mitä suomalaiset muusikot tyyliin katsomatta on aina tehneet", Kepe toteaa. "Siis ryypätään kuin hullut." "Mä oon luonteeltani ehkä vähän tarkkailija”, Pyhimys sanoo. ”Steen1 tuotti mun ep:n ja silloin kuulin sen juttuja. Tää Monspin touhu on sikäli joiltain osin ollut mulle vähän järkyttävää.”

(Jarmo Juhala)