Meteli.net:in arvostelu 22.10.2007

Levyn avaavan Talvipuutarha -biisin pariminuuttinen intro on etukäteen pelottava. Sortuuko Pyhimys larppailuun aitoakin aidompaa vaativalla kentällä? Biisin lopulta alkavat tekstit ovat nekin niin syviä, että hetken joutuu miettimään onko kyse mestariteoksesta vai ankeasta patetiasta, myös käsitteen amerikkalaisen merkityksen mukaan. Muista, sä et oo lentäjän poika, sä oot lentäjä. Avausraita ei kokonaisenakaan vielä kerro, missä mennään.

Loppujen neljäntoista biisin aikana Pyhimys onnistuu vakuuttamaan skeptisemmänkin. Pitkään ennusteltu bubbling-under -rapparin verbaalinen kukkaan puhkeaminen ei kuitenkaan ole yhtä suuri yllätys kuin albumin äänimaisema kokonaisuudessaan. Eeppisistä äkkivääriin vaihtelevien kappaleiden tuotanto tukee päähenkilön intensiivisiä, ja paikoin moniulotteisiakin esityksiä loistavasti.

Mä en ****sta sua -biisi edustaa sellaista ihmissuhdepurkausta, jolla kotimainen pop ja rock on elänyt vuosikymmeniä. Nyt, kun ahdistus lävähtää silmille todellisella voimalla ja suoraan, on se liikaa mainstreamille, tietysti.

Samaan aikaan kun Elastinen osoittaa olevansa kypsä koko kansan idoliksi, nostaa Pyhimys puhtaasti intohimoon ja osaamiseen perustuvalla sektorilla rimaa kerralla useamman pykälän. Suomalainen rap voi varsin hyvin.

Niko Toiskallio