2005

30.4.2014

Kun hommaa lähdettiin tietoisesti ainakin yrittämään seuraavalle tasolle, piti ensimmäisenä keskittyä taustojen laatuun. Toistaiseksi oltiin tehty kaikki itse, mitä nyt jotain jämä biittejä joku oli ehkä lahjoittanut. Nyt kuitenkin oltiin sen verran jo pyöritty “skenessä” ja ehkä jotain järkeviäkin biisejä tehty, että biitit mitä saatiin kuulosti jo ihan musiikilta. Tietenkään ei lähdetty mitään kellekään niistä maksamaan, eikä siitä periaatteesta luovuttu ennen vuotta 2012.

Olin kuunnellut MGI:n tuottamaa Cratest Hits kokoelmaa, ja vaikka en ehkä biiseinä lämmennytkään kovin monelle, niin tuotanto jotenkin miellytti. Erityisesti mieleen jäi Frediä samplannut sinkkubiisi Niin käy, joka muistutti edellisenä vuonna ilmestynytta Kanyen esikoista, suomalaisella samplella vaan. Sen takia oli positiivinen yllätys, että toinen levyn taustalla pyörineistä ja yksi biisissä räpänneistä kavereista, eli tuolloin nimellä Spin tunnettu Sebu otti yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä.

spin
Spin kertoo miten haaveiden käy.

Ensin tehtiin yhessä biisi, nimeltä Ihme ja kumma. En muista oliko se viidakkostudiossa tai muutenkaan miten se meni, mutta homma tuntui hyvältä ja päätettiin tehdä yhdessä lisää. Mulla on kuitenkin tapana kirjottaa biisit mielessäni jo valmiiks, ja siihen on yleensä vaikeempi muiden päästä mukaan. Lopulta päädyttiin siihen, että Sebu toimisi enemmänkin tuottajana uuden kombonsa Ruckit Entertainmentin kautta ja tehtäis nimenomaan mun soolomatskua yhessä. Samassa löyhässä tallimuodostelmassa oli myös Pokolle levyttänyt Nika aka Anni Mattila, jonka kanssa myöhemmin tehtiin Medium.

Sebun kanssa oltiin yhtä mieltä siitä, että potentiaalia Pyhimyksessä oli enemmän, kuin mitä oli vielä näytetty. Hommiin piti vaan paneutua enemmän. Ensimmäinen vaihe oli se, että biisejä piti tehdä enemmän pohjalle, kuunnella, muokata ja tehdä uusiksi paremman lopputuloksen saavuttamiseksi. Tavoitteena oli saada aikaan kokonainen albumi, jonka levy-yhtiö voisi julkaista ja se olikin minimitavoite, ettei enää yksikään Pyhimys-levy tulisi omakustanteena.

Pyhimys_-_Pyhimysteeri-_The_Pink_Album
Kansi on suunniteltu ja tulostettu Vantaan kaupungin laitteilla, työajalla.

Aiemmin oli ollut ihan tarpeeksi hommaa siinä, että sanat saatiin purkkiin niin, että niistä sai selvää ja jotenkin biisi kuulostaisi yhteinäiseltä. Nyt kuitenkin valikoitiin biittejä, eikä käytetty jokaista vastaantulevaa, demotettiin ja kuunneltiin uudella korvalla. Lopulta saatiin kasaan yli 30 biisiä, joista raakattiin vielä 12 jatkokehittelyyn. Biittejä oli Ruckitin lisäksi vanhoilta tutuilta kuten Bleakk, Lavis ja Verbaali sekä Arkullatanssijan kautta tutuksi tullut Roitzu. Ylijääneistä biiseistä, ja muutamasta kollabobiisistä koottiin Pyhimysteeri – The Pink Album, jonka tarkoitus oli ajan hengen mukaisesti promota tulevaa levyä.

Promolevy saatiin kuitenkin ulos vasta vuoden lopussa, koska prosessi oli hidas. Odotellessa piti toki julkaista jotain, kun meillä oli nyt se oma studio-kopperokin. Sessaroitiin siellä Yellowmic-mixtape kakkosta, nimeltään Just siks tape. Siihen haalittiin mukaan myös porukan ulkopuolisia, mutta jotenkin samanhenkisiä ja -tasoisia tekijöitä, kuten Tommishock ja Eino Antiwäkki. Samalla Heikki ja Voli tekivät toista yhteistä levyään Wordcupia, joka sekin oli huomattavasti jotenkin smuutimpi, kuin edeltäjänsä. Suomiräpissä oltiin selkeästi jossain taitekohdassa, kun Rähinän ja Royal Familyn kaudelta oltiin tultu Asan, Ruudolfin ja esim. Steen1:n kaltaisten räppäreiden aikaan. Meillä se näkyi vapautumisena kovistelusta ja räpin teknisen kikkailun korostamisesta.

dharam
Om mani badme hum – äijä hokee Dharamsalassa ja pyörittää rukoussylinteriä.

Koska biitit valittiin tarkemmin, piti myös sanoihin paneutua enemmän. Olin saanut sivaripaikan Vantaan kaupungin verkkotoimituksesta, ja se kakku pitäisi lusia syksystä alkaen. Vuosi kiinni alipalkatussa duunissa tuntui todella ahdistavalta ajatukselta, ja ennen sitä piti jotenkin varastoida vapautta, että sen kestäisi. Jotenkin onnistuin pikaruokatyöntekijän palkalla viettämään vuodesta kaksi kuukautta ennen syyskuun Lapinjärvikomennusta ulkomailla: Intiassa, Venäjällä, Kiinassa, Irlannissa ja Espanjassa. Silloin havaitsin kuinka paljon helpommin pystyy keskittymään, kun ei ole omien rutiiniensa äärellä, ja suuri osa teksteistä on senkin jälkeen kirjoitettu ulkomailla – viimeisten vuosien aikana on pitänyt buukata kalenteriin tasaisin väliajoin kirjoitusmatkoja, että saisi kaikki tarvittavat tekstit paperille (tämänkin kirjoitushetkellä Hongkongissa).

Keikkailu ei vielä ollut auennut stadin ulkopuolella, mutta ihan niistä pienimmistä nuorisotaloista oltiin päästy jo pois. Oli jotain lämppäyskeikkaa ja järkättiin omia tapahtumia Gloriaan, joka oli silloin vielä ihan semi-varteenotettava paikka, jossa järjestettiin mm. Rähinä Livejä. Toukokuussa järjestetty Big Gundown oli loppuunmyyty, ja se valoi uskoa, että vaikka levy-yhtiöiden ovet eivät aukeaisikaan, niin oli meillä kuuntelijoita, joiden varaan voisi rakentaa ja joku todella kuulisi biisit joiden eteen nähtiin vaivaa. Myös netti oli vuosi vuodelta parempi väline, ja tässä kohtaa uusi innovaatio oli MySpace, jossa kappaleet saivat satojen sijaan jopa tuhansia kuunteluita.

biggundown
Heikin flaikku on edelleen erittäin nätti.

Olin koonnut cd:lle parhaat demot, joissa oli mukana ne 12 Salaiselle Maailmalle päätynyttä biisiä ja muutama Pyhimysteeriltä. En muista kenelle kaikille sitä soitin tai kopioin, mutta vuosituhannen alusta oppineena, en minnekään levy-yhtiöihin enää postittanut. Ehkä korkeintaan Alarmille, jota Rähinä silloin yritti kehittää vaihtoehtoiseksi alamerkiksi.

Hattutehtaalla oli ohjaajana Seppo “Kale” Lampela, eli Steen1. Oltiin me siellä nähty moneen otteeseen, mutta julkkis kun jo silloin oli, niin nuorilla oli sille aina paljon soitettavaa ja kerrottavaa, enkä halunnut mennä sinne kärkkymään. Kuitenkin kerran oltiin pienellä porukalla studiossa, olisiko jopa Yavis käynyt nauhoittamassa Cheekille kuittailevaa biisiä (jotain 5th Elementin sisäisiä selvittelyjä) ja mä toimin nauhottajana. Sen jälkeen jäätiin Kalen kanssa hetkeks istumaan ja soitin sille mun demoja. Ei se kauheesti innostunu, mutta otti demon mukaan. Sen jälkeen, kuten useassa yhteydessä on kerrottu, kävi sellainen “kohtalo puuttuu peliin”-tapaus.

Kalella oli leikattu selkä, ja joutui makaamaan himassa kovissa kipulääkkeissä. Mun demo oli ainoa levy mikä sillä sattu olemaan, joten se joutui kuuntelemaan sitä monta kertaa uudestaan ja uudestaan. Tai olisi se varmaan voinut sen heittää roskikseen ja pyytää jotain laittamaan jotain muuta pesään, mutta kun joka kierroksella sieltä paskan seasta nousi jotain uutta positiivista, niin, ainakin Kalen oman kertomuksen mukaan, siihen jäi koukkuun.

bcl
Mc Synteesi Barcelonassa. Paidan teksti = puunhalaaja, lippiksen asento = tirtsu.

Sitä kautta mies päätti, että levy pitää julkaista Monspin kautta ja hän aikoo sen tuottaa. Itse en ehkä ollut asiasta niin ekstaaseissa, koska Monsp tuntui kuumottavalta vaihtoehdolta, enkä kokenut musiikillista samankaltaisuutta monenkaan sieltä tulleen julkaisun kanssa. Toisaalta, eipä kentällä paljoa vaihtoehtoja ollut, eikä se Rähinä-leirikään ehkä sen lähempänä ollut, joten otin tilaisuuden vastaan haasteena. Heti alkuun Kale esitteli mut kaikille ketä vaan tuli vastaan. Mut adoptoitiin käytännössä perheeseen, ja ainakin kerran viikossa lintsasin sivarista, kun heräsin niiden lattialta. Alkuun ei tehty musaa lainkaan, vaan kävin tuplaamassa Kalea sen keikoilla ja sumplittiin, miten homma tehdään.

Sebu ei tietenkään ollut kovin tyytyväinen, että me alotettiin homma taas tavallaan alusta vielä uuden tyypin johdolla. Musatyylit ei niillä kohdannu lainkaan, mutta mä yritin jotenkin luovia siinä välissä semmosella best of both worlds tyyppisellä asenteella. Laviksen kanssa ei päästy ollenkaan semmoseen lopputulokseen, että ois kaikki ollu tyytyväisiä, joten Mä en r***** sua biisiin on kreditoitu Lavis vaan alkuperäisen biitin tekijäksi, ja lopullisessa Liukas Niklas soitti sen alunperin jousia samplanneen loopin sisään flyygelillä.

knummi
J-P toimi tuplaajana, kunnes lähti afrikkaan seuraavaksi kevääksi.

Kuitenkin ennen kuin päästiin edes kunnolla toteuttamaan Salaista Maailmaa, piti Stenkan mielestä vielä harjoitella sekä yhteistyötä, että jotain räpin perusasioita. Sillon mäki aloin jo vähän hermostumaan, että näinköhän tässä jää biisit hyllylle. Kerran, kun heräsin taas sieltä olohuoneen lattialta parin tunnin yöunien jälkeen, Kale sanoi, että: “Keitetääs kahvit”. Mä vastasin vaan, että “Ai, tähän väliin?”, joka kuvas myös hyvin tunnetta sen EP-idean kanssa. Otin kuitenkin taas innokkaan ja visiolla varustetun tuottajan mukaan, mielummin kun jäin paikoilleen, joten pitihän se levy tehdä, vaikka sitten nopeesti siinä välissä.

Vuoden 2005 puolella ei tosiaan mitään vielä oikein tapahtunut, mutta jotenkin suunnitelmat selkeyty nopeesti ja semmonen tietty instant statuksen kohotus tapahtui joissain osissa piirejä. Monspin artistit olivat sittenkin aika lepposia, ja Kalen lisäksi varsinkin Aave antoi tukea vahvasti siinä sisääntulovaiheessa, kun en kuitenkaan mikään kovin sosiaalinen eläin ollut silloinkaan. Kepekin oli messissä heti, kun kaksi niin vahvaa tyyppiä puolsi sainaamista ja sain jopa kokea sen jännittävän tilanteen, että levy-yhtiö mies tulee keikalle tsekkaamaan ja tekemään päätöksen. Onneksi se oli myönteinen.

Julkaisut 2005:

Pyhimysteeri? – The Pink Album