2003

17.2.2014

1.1. ilmestyi I <3 Dominoe, meidän ensimmäinen painettu cd, eli ei mikään itse poltettu cd-r. MoonTV vierailun yhteydessä Tumppi oli sanonut, että ”syssymmllä” voidaan tehdä uus haastis kun levy tulee. Kun syksy oli mennyt, eikä mitään kuulunut, niin ajateltiin, että ei se varmaan tapahdu (ei siis ymmärretty ilmaisua). Lopulta, juuri kun oltiin editoitu video valmiiksi, Tumppi vastasi. Uutiset eivät olleet kuitenkaan kovin mieluisia, nimittäin Word! lopetettaisiin, ja koko kanavan linja muuttuisi muutenkin sisällön osalta lähemmäs valtavirtaa. kuvankaappaus-2014-2-2-kello-19-44-34

Vähän myöhemmin koko MoonTV kaatui. Se oli meille sama, kuin monelle artistille nyt, jos koko netti kaatuisi. Meillä ei ollut mitään muuta kanavaa saada tietoa esille levystä, ja suurin osa 300:n levyn painoksesta jäi nurkkiin. Alkuvuosi oli siten meille tienhaara monellakin tapaa. Oltiin tehty jo ne keikat, joihin pääsi vain sillä, että sattui olemaan joku bändi ja halusi tulla ilmaseksi vetämään. Nyt siellä oli uudet paskat ja meillä olisi pitänyt olla jotain muutakin annettavaa, että siinä olisi ollut enää järkeä. Meillä ei ollut kuuntelijapohjaa, eikä omatkaan tutut vapaaehtoisesti meitä hypettäneet. Meidän mielestä se Maltsu-twisti oli edelleen juuri sitä, mitä räppiin tarvittiin, muttei kukaan oikein halunnut tai osannut jeesata sitä laadukkaampaan suuntaan, kadottamatta sitä omaa juttua.

Oli todella lähellä, ettei siirrytty vaan johonkin uuteen aktiviteettiin, ja oikeastaan niin osittain kävikin, koska Dominoe hajosi Härän ja Leskiksen lopetettua. Mitään selvää rajapyykkiä siihen ei ole, vaan pitkään, ainakin puolivitsillä puhuttiin seuraavasta levystä Dominoe 100v, joka piti julkaista, kun meidän yhteen laskettu ikä olisi sen verran (nopeella laskutoimituksella about vuoden vaihteessa 03-04). Myös Leskentekijän piti julkaista limainen R´n´B levy nimellä WidowMeikah. Useimmiten projektit lähti läpästä, artistin ja levyn nimestä ja jostain kuvitteellisesta kuulokuvasta. Nyt ne läpät oli niin päivittäisiä, ettei mihinkään ihastunut tarpeeksi, että olisi mennyt tuotantoon.

DSC00382
Nemo Choqlater & Voli T. tarjoilee Huudipihvii, laittaa Siwan laulaa ja Dikit fiktii.

Yksi läppä, joka meni tuotantoon asti, oli Nemo Choqlaterin ja Voli T:n Huudipihvii. Maailmalla oli isossa hypessä 50 cent, joka vaikutti levyn näkökulmaan. Aiheet olivat vähemmän sitä katkeraa pikkunilkin elämää tai suomikuvastoa ja omaa arkea, ja enemmän mielikuvitellista bosslifeä ja itsevarmaa gangstailua. Yksi keskeinen mahdollistava asia tälle projektille oli deadline, joka syntyi luonnostaan, koska Heikki ja Jani lähtivät kesällä inttiin.

Mä istuin ite studiossa painamassa recciä noissa sessioissa ja olin jonkinlainen vastaava tuottaja. Hoidin myös kaikki käytännön levy-yhtiöduunit, eli levyn painoon ja Funkiestin hyllyyn. Erityisesti talouspuolen hallinnoiminen johti siihen, että jatkossa ne hommat kasaantuivat entistä enemmän mulle, ja siinä vaiheessa kun yhtiö perustettiin, mä päädyin omistamaan sen kokonaan. Rahaa ei ollut juuri yhtään, joten oli pieni dilemma miten Huudipihvii pitäisi toteuttaa. Ei haluttu mennä takaisin siihen, että tehdään levy himassa omilla polttimilla ja printtereillä, mutta lisää pahvilaatikkoja ei haluttu nurkkiin. Päädyttiin ottamaan pieni painos teollisesti poltettuja levyjä, jotka periaatteessa näytti prässätyiltä, kun niissä oli silkkipaino pinnassa ja kannet painettu. Mutta, vaikka rahaa ei laitettu paljoa kiinni, niin suhteessa yhden levyn hinta oli vielä paljon korkeampi pienen painoksen takia. Ja vielä kun takaisin yhtiölle ei palautunut juurikaan rahaa niistä levyistä, joita kaikkien piti myydä frendeille, vaan ne katosivat jonnekin, niin aika konkurssissa oltiin.

Hoodipihvii

Koska levy-yhtiöleikki oli alkanut, niin huonosta alusta huolimatta piti jotain julkaistavaa keksiä myös sille aikavälille, kun muut olivat tetsaamassa. Tekemisen puutteeseen, joskaan ei kassavirran kääntämiseen oli ratkaisuna Stelth Shogun nimisen latvialaisräppärin kiinnittäminen yhtiölle. Myöhemmin Cheddar ja vielä myöhemmin Chedda nimellä tunnettu mies, julkaisi kaksi levyä meidän rahoilla, joista ensimmäisen istuin myös studiossa. Lahjakas tyyppi ja kova energiataso, mutta eri suuntiin mentiin eniten ehkä siinä, mitä pidettiin olennaisena. Igorille (taitaa ristimänimellä nykyisin levyttääkin) merkkasi paljon nimifiitit ja isot venuet, jolloin mun näkökulmasta se oman jutun kehittäminen jäi liian pienelle huomiolle.

Chedda

Alkuvuodesta päätin myös kokeilla toisenlaista lähestymistapaa oman musiikin tekemiseen. Jotenkin en ollut niin kotona siellä viihdyttävämmän räpin maailmassa, jossa elettiin Dominoen kanssa, vaan joku pakottava tarve oli vielä kerran palata siihen angstiseen tilitykseen, mutta tällä kertaa suomeksi. Ajattelin tiivistää yhteen levyyn koko maailmankuvan, ja sitten taas poikien intin jälkeen palattaisiin pääprojektiin, eli Dominoeen. Koska tämä sooloproggis oli lähtökohtaisesti vain harha-askel, niin sen työnimeksi tuli “Poikkeustapaus”.

Mike1

Kävin kesällä New Yorkissa. Kuvat “multi-Pyhimyksestä” levyn kannessa, on otettu Central Parkissa. WTC-iskuista oli vähän aikaa, ja lentokentällä turvamiehet ottivat sivuun kaksi (todennäköisesti vaarallisimman näköistä) henkilöä ja veivät pistotarkastukseen sivuhuoneeseen. Oli aika kuumottava huomata siinä haarat levällään ja kämmenet seinällä, että se toinen kaveri on Mike Tyson. Kun päästiin pois, oli pakko pyytää Mikeltä kuva, koska muuten ei tapahtunut. Käsi vähän tärisi.

Mike2

Alkukesästä nauhoteltiin Huudipihviä ja Poikkeustapausta samoissa sessioissa, kun aika alkoi loppua. Kerran taisi ideatkin olla aika vähissä, nimittäin kun tulin mestoille, oli pojat ottaneet mun soololevyn kansiosta biisin “Henin kaa”, ja räpänneet siihen uudet verset. Sitä kautta levylle tuli lopulta viisi verseä multa, eli kovin kaukana ei käytännössä oltu nykyisestä Teflon kokoonpanosta. Olihan I <3 Dominoe - levyllä kuultu myös "manageri" Wetyä skitin verran. Wety1

Toinen ylläri jonka Heikki roudasi studiolle, oli lukiossa sen kanssa rinnakkaisluokalla ollut Jii-Pee. Se oli aika iso yllätys, koska vaikka en ko. jäbää juuri tuntenut, oltiin vaihdettu käytävillä ja kotibileissä tylyjä katseita, eikä kantsulaiset olleet koskaan meitä juuri diggailleet. Meidän räppiharrastus oli kuitenkin tullut jossain abi-bileissä esiin, ja Heikki oli vaatinut perusteluja, että miksi se meidän musa muka oli niin paskaa. Jii-Pee rehtinä miehenä ei osannut sanoa mitään, mutta pyysi tulla mestoille tsekkaamaan, mikä meininki.

pikkis-keikka-yellowmic-2-059.jpg
Pyhimys & Jii-Pee yhteislevyn kansi, jota ei koskaan saatu valmiiksi (kuva vuodelta 2004, koska kuvia on niin vähän.)

Ja, kuten yleensä, ei ihmisten välillä ollut mitään kitkaa, vaan kaikki oli jotain pienten egojen olettamuksia. Jii-Pee kuuli pari mun soolobiisiä, joita oli todella kiusallista soittaa tuntemattomalle, mutta ehkä vähän asiaa lievensi se, että ne miellyttivät, ja sain vahvan pitkäaikaisen tukijan yllättävältä taholta. Jii-Pee räppäsi myös ensimmäisen feattiversen Huudipihvii-levylle, ja on siitä lähtien ollut Yellowmicin äijiä.

Julkaisut 2003:

Cheddar – Chronology
Nemo Choqlater & Voli T. – Hoodipihvii