Blogissa nyt

2007

Ensimmäistä kertaa täysikäisyyden jälkeen aloitin vuoden niin, etten ollut missään duunissa. Jonkun verran tein tunteja Hattutehtaalle, jossa painoin nuorille rekkiä, mutta se oli hyvin sivutoimista. Oli uusi tilanne myös kokeilla omia siipiä ihan puhtaasti soolona, ja kai siinäkin sellainen tietty alkunotkahdus oli. Keikkoja oli koko vuonna vain 25, joka tuntui edelliseen vuoteen verrattuna todella vähältä. Muutenkin ihmisten saaminen keikalle pelkästään omalla nimellä oli huomattavasti kuumottavampaa, kuin jonkun etabloituneen artistin lämppärinä.

Salaisen Maailman promokuvat otti Heikki Kuula Talvipuutarhassa.

Vuosi alkoi jälleen veljesten yhteisellä lomareissulla, tällä kertaa New Yorkiin. Oltiin kuultu, että siellä voi olla vuoden vaihteessakin vielä suht hyvät säät, joten otettiin tyhmä riski. Lopulta siellä oli kylmempi, kuin Suomessa, ja kun lumenluominen ei oluttin niin arkipäivää, oli koko kaupunki lumen takia aivan solmussa.

Edellisellä reissulla Barcelonassa kuvattiin video Ilman paineit – biisiin (Heikki Kuula & Voli) ja se tuntui niin hyvältä lomatekemiseltä, että pakkohan se oli räpin syntysijoilla kuvata myös. Meillä ei kuitenkaan ollut sopivaa biisiä, koska soololevyillä materiaali oli toisen henkistä. Tehtiin sitten ihan tätä tarkoitusta varten biisi Matkal Kotiin, jossa kokoonpano oli tuttu, minä, Heikki ja Jani. Kuitenkaan sitä ei voinut nimetä Heikki Kuula & Voli feat. Pyhimys tms., koska se ei ollut tulossa kenenkään omalle albumille. Niinpä kaivettiin naftaliinista aiemmin keksitty nimi Teflon Brothers, jolle ei ollut vain keksitty käyttöä. Biisi ehti lopulta Adihasla-soundtrackille, jonka julkaisu venyi kesälle.

Vuotta 2007 leimaa omassa mielessä ylitse muun tohinan Salainen Maailma albumin julkaisu. Kaikki muu tuntui silloin toissijaiselta, ja varmaan se on ihan luonnollistakin. Sitä oli pakko laittaa kaikkensa siihen levyyn, kun oli mahdollisuuden sellaisen tekemiseen saanut. Eikä mikä tahansa mahdollisuus, vaan budjetti oli siihen astisista Monspin levyistä isoin ja levyn tekemiseen osallistui iso joukko ihmisiä, joita arvosti entuudestaan joko artisteina tai pelkästään niminä levyn kansissa.

Pelkästään Sampsa Nuotion saaminen EP:lle oli itselle todella merkittävä juttu, mutta se lista nimiä ja instrumentteja mitä Salaisen maailman studiossa kävi, oli sen astisella kokemuksella jotain niin siistiä, että ei sitä voinut kuin istua studion perällä ja myhäillä. Olin kuin karkkikaupassa ja tilailin kaikkia suosikki-instrumentteja, joita en ollut kotimaisessa räpissä tarpeeksi kuullut: trumpetti sordinolla (Janne Toivonen), haitari (Mats Takila), huuliharppu (Ville Kalliosta) ja poikkihuilu (Valtteri Nevalainen). Lisäksi siellä saatiin kuulla voksuissa Yellowmicin first ladya Ulpua, mun soolojen yleisintä vierailijaa Jadaa (tuolloin 4v.) sekä köörissä mm. Lorenz Backmania ja Tuomas Rinta-Panttilaa (salanimillä Pelle H ja Åke B).


Koska asiaan liittyviä kuvia on niukasti, tässä minä ja Musti Amsterdamissa joulukuussa. Satoi.

Olin aiemmin päätynyt siihen, että levylle ei tule yhtään räppifiittiä. Jotenkin koin kokonaisuuden niin erilaiseksi, kuin totutut räppiverset, etten halunnut ottaa riskiä, että joku verse pomppaisi liikaa kokonaisuudesta. Kuitenkin kun asia tuli niin luontevasti esiin Asan kanssa (eli ei mun aloitteesta, joka harvoin on luontevaa), en voinut kieltäytyä kunniasta. Vaihdoin tosin vielä versen pelkkään kertsiin, josta tulikin yksi eniten aikaa kestäneistä raidoista levyllä. Ainakin omasta mielestä. Lisäksi Heikki teki hookin biisiin 6:05. Toisistaan tietämättä molemmat kirjoittivat kertosäkeen vähän samantyyppisestä näkökulmasta, “älä itke”-hengessä, joka toi levylle tarvittavan ulkopuolisen hengähdystauon kaikelle valitukselle.


Salainen Maailma – paidan suunnitteli jälleen kerran Heikki Kuula.

Ensimmäisellä demoversiolla oli kaikki levylle päätyneet biisit, paitsi kaksi. Niitä tuotettiin uudestaan, ja aika paljon kasvatettiin nimenomaan instrumenteilla ja tehtiin pienillä nyansseilla biisejä kiinnostavemmiksi. Studioviilausta siis. Prinsessa biisin olin kirjoittanut darrassa Jack Johnsonin biisin päälle, enkä ollut sitä omaksi biisiksi edes kaavaillut. Kuitenkin nyt kelaan, että se juuri siksi toimi niin hyvin ja olen käyttänyt samaa laatikon ulkopuolista ajattelua muuallakin ja vääntänyt muille tehtyjä poppibiisejä räpiksi. Viimeinen biisi joka levylle piti saada oli Angervotien ajattelija, jonka tarkoitus oli jotenkin osoittaa, että levyllä esitetty kärsimys on päättynyt ja staattinen tila sen kaiken ahdistuksen jälkeen on saavutettu. Ja vaikka henkilökohtaisessa elämässä se ehkä sitä tarkoittikin, niin ei Pyhimys voinut seuraavilla levyillä jäädä vellomaan siihen tasapainoiseen tilaan, koska tuskan parahduksesta oli muodostunut tietynlainen tavaramerkki.


Salainen Maailma kannet toteutti kukas muukaan, kuin Heikki Kuula. Vektorityyliä oli näkyvissä jo muutamissa aiemmissa Yellowmic-kansissa.

Kun uusia tekstejä mahtui levylle enää niin vähän, ja kirjoittamisvimma (pun intended) oli pahimmillaan, piti se purkaa johonkin muuhun. Ajattelin, että kahta täysi painoista eeposta ei voi kovin lyhyen ajan sisällä julkaista, joten viisasta olisi tehdä kevyemmän tuotannon ja vapaamman ajatuksen juoksun mixtape. Lähdin toteuttamaan ideaa niin, että otin hyllystä muistikirjan, jonka olin saanut lahjaksi joltain, ja aloin kirjoittaa ensimmäisestä sivusta eteenpäin. Mietin, että olisiko siistiä kirjoittaa levy niin, että ajatus kulkee alusta loppuun katkeamatta ja ylittää biisien rajat. Tuntui mielenkiintoiselta kokeilulta tallentaa tämä kokonainen sanojen tulva levyksi.

Olin Porin keikan yhteydessä saanut joltain, todellakin hyvin randomilta henkilöltä hyvin randomilla tavalla hyvin hyvin randomilta näyttävän biitti-cd:n. Levyllä oli erikoista, hieman kotikutoista, mutta mielenkiintoista soundia. En jotenkin yksittäisinä biitteinä osannut sieltä mitään poimia, mutta kun kuuntelin kokonaisuutta muutaman kerran, niin sieltä alkoi erottua omanlaisensa tunnelma läpi levyn. Yksi biitti oli nimeltään Tulva. Tartuin siihen, ja kirjoitin aiheesta tulva. En kuitenkaan keksinyt siihen mitään uutta kulmaa kertosäkeeseen, joten jätin tekstin torsoksi ja siirryin seuraavaan. Hyvin nopeasti tajusin, että näinhän teenkin koko levyn, että biisit katkeavat siihen, mihin asia loppuu.

Tarkoituksena oli ensin albumin kylkeen ilmestyvä omakustanne jonka nauhoittaisin kotona omalla mikillä, eikä lopputulosta hiottaisi niin paljoa. Oltiin juuri Tommishockin kanssa tutustuttu ja kävin siellä yhtenä iltana istumassa. Tommi hehkutti Hugen levyjä Supermania ja Summa Summarum, ja itsekin ensimmäistä kertaa sitä kautta jotenkin tajusin ko. artistin. Soitin myös Tulvan biisejä Tommille, joka puhui mut ympäri tekemään ne kunnolla loppuun. Tätä kautta mukaan tuli nimenomaan Huge, jota Tommi oli jo jeesaillut soundipuolella, sekä Kimarr ja Dead Walken, tuttuja naamoja Tommin kotibileistä. Tätä kautta päädyin myös ehdottamaan Keijolle Hugen sainaamista ja päinvastoin, jonka tuloksena ilmestyikin hyvin pian Tulvan jälkeen Monspilta myös levy Touché.


Vaikka keikkaa oli vähän, oli esiintyjän vaatimustaso korkea.

Studiossa istuttiin vielä kolmannenkin projektin kanssa aika pitkään. Heikki oli Vihreä Salmiakin jälkeen löytänyt vahvemmin oman äänensä, mutta halusi viedä sitä vielä hivenen synkempään suuntaan. Alettiin nauhottaa pääasiassa Bleakkin tai Heikin itse samplaamiin biitteihin materiaalia, josta muodostuisi PLLP. Levy oli oikeastaan jo hyvin pitkälti valmis kesällä 2007, kun Heikki muutti vuodeksi Portugaliin vaihtoon. Materiaalia oli pitkälti ylimääräistä, eikä Punainen Planeetta mixtapelle juurikaan pitänyt tehdä uutta materiaalia, vaan sitä oli runsaasti varastossa. Tämä on edelleen meidän toimintatapojen ero, että itse haluan viedä biisit maaliin ja julkaista kaikki jossain vaiheessa, vaikka olisi kuinka paskoja. Heikillä taas on varmaan parin levyn verran biisejä kovalevyllä, joita ei siinä muodossa tulla koskaan kuulemaan.

Salainen Maailma tuli ulos, ja sai erityisesti musiikkimediassa hyvän vastaanoton. Se kääntyi kuitenkin aika maltillisesti levymyynniksi ja varsinkaan keikkoja ei tullut. Siinä vaiheessa tuli selväksi se, että live on ihan eri peli, kuin albumien tekeminen. Sitä ennen oli keskittynyt esittämään sen biisin niin hyvin kuin mahdollista, mutta tästä eteenpäin keikasta tuli yksi selkeä tekijä jo biisin tekovaiheessa, joka piti ottaa huomioon. Tavallaan tuli sellainen olo, että siihen musiikkiin oli tullut vuosien mittaan tuotannollisia, sisällöllisiä ja laadullisia tasoja, ja nyt piti siihen viestintään löytää vielä yksi uusi taso.


Hattutehtaan jameissa on tunnelma katossa. Eturivissä röhnöttää 20-vuotias Juno.

Pari vuotta oli musiikkivideo ollut laskusuhdanteessa, koska niiden näyttämiselle ei oikein ollut mitään mediaa. Vuonna 2007 alkoi kuitenkin Youtube olla jo sen verran hyvässä vaiheessa, että pelkästään sitä varten kannatti tehdä video. Herätä mut maanantaina – biisi oli ensimmäinen jonka videossa oli ulkopuolinen työryhmä ja budjetti. Sen tuotti Harha Films 600:lla eurolla ja sen ohjasi Ville Mäkelä. Se kuvattiin tyhjässä asunnossa, josta olin juuri muuttamassa pois. Siihen päättyi 7 vuoden vaihe, jonka asuin ensimmäisessä pienessä omassa kämpässä Etelä-Haagassa.

Kun Heikki oli Portugalissa, niin taas piti löytää uusia leikkikavereita räppihiekkalaatikolle. Tuplaamaan keikoille lähti nuori, mutta kypsät päihdetottumukset omannut Juno. Sieltä kautta kuvioihin tuli myös DJ Ink, jonka työmoraali oli alusta asti ihailtavaa, vaikka porukkaa ei keikoilla juuri ollut. Myös yhteistyö Timon kanssa aktivoitui syksyllä, ja tehtiin arviolta puolet Arvoitus levystä siinä välissä. Kun Heikki tuli takaisin, elettiin vuoden verran vielä siirtymäaikaa, jolloin fuusioiduttiin Kylmä Kiertueeksi, jolla pyrittiin samalla yhdistämään kaikkin omat pienemmät yleisöt.

Julkaisut 2007:

Yellowmic – Adihasla DVD + CD
Pyhimys – Salainen Maailma

Keikalla

  • Seuraava esiintyminen

    Ei tulevia esiintymisiä. Tarkista tilanne myöhemmin uudelleen!

  • Tulevat keikat

    Ei tulevia esiintymisiä. Tarkista tilanne myöhemmin uudelleen!