Blogissa nyt

2010

Keväällä kevenee ja syksyllä syvenee, se pätee moneen asiaan vuodesta toiseen. Tähänkin tekstiin syventyminen vei vähän pidemmän ajan, mutta onneksi syventyminen sopii syksyiseen aihepiiriin.


Oli epätodellista kuulla kun Pariisin Kevät mainitsi Tulvan YLEX:n haastattelussa. Välittömästi tuli fiilis, että Arthur Tunes on oikea henkilö kruunaamaan seuraavan albumin. Tässä Finnvoxilla demottamassa.

Kevätkauden ja ehkä koko uran mielenkiintoisin levytysprojekti oli tietysti Medium LP, josta voisi helposti kirjoittaa oman rinnakkaisen muistelmansa. Se kuitenkin on dokumentoitu sen verran tarkkaan sen aikaisissa merkinnöissä, että tyydyn listaamaan tähän linkit nihin ja Tiskaan, tiskaan videoon, jonka perässä on vlogia aiheesta:

Vihdoin
Äänityspäivä 0
Äänityspäivä 1
Äänityspäivä 2
Dagen efter

Kehitys keikkapuolella oli ollut suomiräpissä yksinkertaistettuna sellainen, että vuosituhannen alussa ammattimaiset keikkamyyjät, Kaunisveden Masa etunenässä myivät isoilla levy-yhtiöillä olevien bändien kuten Fintujen keikkaa ja hintataso muistutti enemmän muita rosterin isoja artisteja. Kulujen ollessa räpissä matalat, oli se rokkibändiin verrattuna paljon tuottoisampaa toimintaa myös artistille. Kuitenkin haipin laskettua alkoi kilpailu sloteista olla kovempaa, ja se vaikutti välittömästi hintoihin. Keikkapaikat oppivat, että hustlaavat räppärit promoavat itse keikkansa ja polkevat itse liksojaan siinä toiveessa, että kun jalka on oven välissä, alkaa se korvaustasokin nousta.


Kevään menu: Bissee ja pitsaa. Solonen, Juno ja aurinkolaseja virkistysasemilta nyysivä mies.

Sitten kun nämä sohvia surffaavat reppuräppärit kehittyivät askeleen ammattimaisemmalle tekemisen tasolle, niin tarvittiin myös kollektiivista keikkahintojen nostamista. Tähän tarpeeseen vastasivat Rähinä Live, Fullsteamin leivissä oman rosterin aloittanut Jussi Laine sekä myöskin Ramin Välitys. Meidän ideana oli lähinnä tukea Monspin toimintaa tarjoamalla sen artisteille myös buukkaus- ja organisointiapua sellaisella provikalla, että se maksaa työhön käytettävän ajan. Päädyttiin kuitenkin selkeyden vuoksi perustamaan hommalle erillinen brändi, ja kaikki toiminta Monspin nimen alla on pysynyt täysin Keijon pyörittämänä. Kokonaan uuden “brändittömän brändin” valitseminen on hyvä myös siksi, että välitystoimisto on vähemmän riippuvainen genrestä kuin levy-yhtiö.


Pelkkää rakkauttaa Rydigerin patongille.

Ensimmäinen isompi aktiivinen panostus keikkamäärien lisäämiseksi oli kevään 2010 Monsp Tour, jossa tavoitteena oli vetää useammalla esiintyjällä paikat täyteen ja esitellä artisteja paremmin toistensa kuuntelijoille. Nyt neljä vuotta myöhemmin ei yksikään mukana olleista neljästä artistista, Ruudolf (& Karri Koira), Juno, Solonen & Kosola tai Teflon Brothers liiku sillä takuusummalla, jolla tuohon aikaan sai koko paketin. Vaikka kiertue oli monella tasolla menestys, ei se ainakaan tuolla yrityksellä osoittautunut taloudellisesti tarpeeksi kannattavaksi, että sitä olisi kannattanut laajamittaisesti yrittää toteuttaa säännöllisesti.

Meininki oli huisi, eikä kaikkea muistakaan mitä Porin Metro Kebabin aiheuttaman noro-virusepidemian ja Turun gynekologiopiskelijoiden vaginanmuotoisen oven takana olleiden jatkojen väliin mahtuu. Onneksi internet oli juuri keksitty ja Rumba seurasi blogin muodossa kiertueen etenemistä. Rumba.fi – Monspin kiertueblogi 2010: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8.


Naisten suhteellinen osuus yleisöstä kiertueella kasvoi samaa tahtia, kun kotorintamalla murjotus lisääntyi

Teflonien kanssa oltiin alettu käsikirjoittaa toista tuotantokautta. Veljekset (Wetyä lukuunottamatta) pääsisivät vihdoin pois lähiöstä, ja kypsyisivät gangstahoppareista oikeiksi artisteiksi. Muutettuaan Rööperiin he löytäisivät herkän puolensa, ja yhtäkkiä ilmaisia tissejä olisikin olemassa vaikka millä mitalla. Lopulta hyvyyden tavoittelu menisi yli ja transformoituisi julistavaksi uskoksi. Osittain korkeampien teosto-osuuksien vuoksi toteutettiin taustamusiikit tälle kuunnelmalle mahdollisimman pitkälle itse ja musiikkityyliksi valittiin bossanovarap.


Taiteilijanimen Jan Salanick itselleen valinnut nuori kristitty singer-songwriter

Adihaslan tekemisestä oli jo neljä vuotta, ja kakkososasta oli puhuttu alusta asti. Sitä piti lähteä ensin kuvaamaan Damiin, mutta lopulta säätiedote näytti niin huonolta, kun ainoa mahdollinen loma-aika oli huhtikuun alussa, että päätettiin lähteä sittenkin Turkkiin. Kirjoitettiin sitten tekeillä olevan (c)-levyn biisien ympärille 7 x 5 minuuttinen juonellinen hybridi-sarja, joka koostui musavideotyyppisistä musikaaliosuuksista, kebabin syömisestä, yleisestä dokaamisesta ja näytellyistä kohtauksista. Täydellisen kebabin metsästys – nimellä kulkenut tarina alkoi Roban Mamasista, jossa kebab maistuu darra-aamuna pahalta. Teflonit päättävät lähteä välittömästä etsimään ruokalajin parhainta edustajaa sen kotimaasta. Matkalla rakastutaan ja sydämet särkyvät, mutta kebab maistuu oudolta ja etsintä on tulokseton. Lopulta pojat päätyvät tietysti takaisin Mamasiin. Tai olisivat päätyneet, jos en olisi deletoinut kamerasta kliimaksikohtausta, jossa Heikki laulaa Tarkan-päissään Terhi Kokkonen on ykkönen Istanbulin lentoasemalla.


Maltsulaiset matkoilla – hookahia ja nippu euroja

En muista tarkkaan milloin aloimme tekemään biisejä kolmestaan Tommin ja Papru-Henkan kanssa, enkä ala veikkaamaan, koska Tommi muistaa varmasti päivämääränkin. Levyä ei kuitenkaan tehty minään selkeänä yhtenä ajan jaksona, vaan se jäi välillä hautumaan pitkältä tuntuneiksi ajoiksi, jopa unohtui. Syynä tähän on bändin erikoinen sisäinen dynamiikka. Tai mistä itse tiedän mikä on erikoista, kun on vain yksi todellinen vertailukohta, ja Tefloneissa on pohjalla pitkäaikainen ystävyys, toisin kuin Rugerissa. Erikoisella tarkoitan sitä, että Ruger Hauer tuntuu olevan oma entiteettinsä, jolla on kuin jonkin eläimen tahto pysyä hengissä omasta mahdottomuudestaan huolimatta ja ryömiä sokeasti oman vaistonsa ohjaamana johonkin arvaamattomaan suuntaan.


Ensimmäistä kertaa kansallisessa radiossa vieraileva “se kolmas jäbä”, aiemmin juontajana tunnettu nykyinen VoF-kilpailija/juontaja sekä TommiSwag

Ensimmäisiä biisejä oli Sig Sauerkrauten, joka aloituslaininsa perusteella ajoittuu syksyyn 2008, jolloin Venäjän ja Georgian kriisi syveni. Toisin kuin Tefloneilla, ensimmäinen levytys bändinä oli luonteeltaan vahvasti sukua aiemmin samalla kombolla tehdylle mixtape-biisille Ihmisrauniolle, vaikka se julkaistiinkin nimellä Pyhimys, Tommishock & Paperi T. Tuolloin läsnä olivat jo jollain tavalla mekaaninen, dystopinen äänimaisema ja vakavat mielenterveydelliset ongelmat, joihin täytyi enää albumimittaan lähdettäessä lisätä tietty kouvostoliittolainen russofobinen rinnakkaistodellisuus, jossa idän uhka ei olisi koskaan laantunut. Kun sitten todellisuus alkoi seurata tätä sokeasti ryömivää entiteettiä, alkoivat sen höperö mutina kuulostaa profetialta. Toisella albumilla tuleva tuho otetaan vastaan pelonsekaisen, mutta shokin rauhoittaman naurun saattelemana ja trilogian päättävällä Ukrainalla eletään jo post-apokalyptisessa maailmassa ja aloitetaan yhteiskunta alusta.


Kuvan otti Heikki, mutta koska maksettiin vaan 50e, niin se otettiin niiden rappukäytävässä

Keskeinen henkilö ensimmäisen levyn synnyssä oli Huge L, jota jossain vaiheessa pohdittiin myös feattaamaan. Kuitenkin alusta asti oli selvää, että varsinaisessa bändissä on kolme jäsentä, ja myöhemmin tuottajat ovat vaihdelleet, vaikkakin tekijäjoukko on aina pidetty pienenä.

Teknisesti meillä on bändissä hyvin tasainen työnjako. Vaikka tuotanto saadaan muualta, on meidän kolmen yhteinen linja muodostunut niin selväksi, että lopulta artisti määrää sen miltä lopputulos näyttää ja kuulostaa. Mun oma eritysirooli liittyy konspeteihin ja organisointiin, käytännössä biisi- ja albumiaihioiden pitchaamiseen sekä levytys- ja keikkadiilien säätämiseen. Tommin superaisti on kuulo, ja mies vastaa Ruger-soundista, mikä on liiankin ytimekäs kuvaus hyvin monialaisista duuneista, kun formaatti kerran on audio. Henri on kasvanut “kolmannesta jäbästä” selkeäksi keulakuvaksi, ja tuo Rugeriin (sen kipeästi tarvitseman) tyylillisen finessin ja visuaalisuuden.

Kuitenkaan mikään ei ole pelkkää teknistä suorittamista, eikä oikeastaan olisi mitään mitä toteuttaa, jos noiden ominaisuuksien takana ei olisi kimurantteja persoonia, joiden törmäyksistä se luominen kumpuaa. Ruger Hauer on aina elänyt ristiriidoista ja ihan konkreettisistakin riidoista, joiden ratketessa vektorien summa, uusi yhteinen suunta, on jotain ennalta-arvaamatonta. Tämä on myös se erityislaatuinen jännitys, jonka kaikki jäsenet tiedostavat, ja jonka ansiosta bändi voi hajota millä hetkellä hyvänsä. Intohimoinen kaatuu aina omaan mahdottomuuteensa, siinä missä rutiininomainen vain kuivuu kasaan.

Ehkä juuri tähän jatkuvaan kolmiodraamaan Huge oli liian soolo-orientoitunut, ja välit rakoilivat useampaan otteeseen. Jossain vaiheessa oli jopa sellainen tunnelma, että lähes valmis levy jää tylysti viimeistelemättä. Kuitenkin siinä diplomaattisessa organisoijan roolissa mä pyrin taivuttelemaan kaikki kompromissiin, ja sen onnistuttua tein konseptien kehittelijän roolissa siitä biisin, jonka nimi on Riippusilta.


Loppuvuodesta päästiin vihdoin myös tekemään Noah Kinin debyyttilevyä, kun Helsinki Freedom Recordsin julkaisulista nytkähti eteenpäin.

Julkaisut 2010:

Pyhimys – Vieras
Teflon Brothers – (c)
Ruger Hauer – Se syvenee syksyllä

Keikalla

  • Seuraava esiintyminen

    Ei tulevia esiintymisiä. Tarkista tilanne myöhemmin uudelleen!

  • Tulevat keikat

    Ei tulevia esiintymisiä. Tarkista tilanne myöhemmin uudelleen!