Blogissa nyt

2004

Kun muut miehistyivät sotaväessä, niin jouduin etsimään uusia poikia pelleilykavereiksi. J-P ja Igor mainittiinkin jo aiemmin, ja seuraava tulokas oli Heinis, joka oli räpännyt M.O.M. (Methods of Myllikä) nimisessä bändissä. Tässä kohtaa Yellowmic oli ensimmäistä kertaa jotain muuta, kuin pelkkä logo levyn takakannessa tai pölynen kassalipas. Vaikka ei tietoisesti mitään possea kasattukaan, niin kai oltiin jo vähän avoimempia maailmalle, eikä vaan tuijotettu sitä reikää oman cd:n keskellä.


Jii-Pee ja Heinis.

Heti alkuvuodesta aloin tekemään jatko-osaa 1.1.2004 ilmestyneelle Poikkeustapaukselle. Idea siihen lähti taas täysin läpästä, kun Topi sanoi, että: “sun seuraava levy on varmaan Rajatapaus”. Kuitenkin silloin oli tullut istuttua niin paljon yksin studiossa, että huvitti välissä tehdä jotain sosiaalisempaa. Siihen hyvä lääke oli Yellowmic-mixtape, jossa päästiin kokeilemaan erilaisia kokoonpanoja porukan sisällä ja sitä kautta myös kasvettiin tiviimmin yhteen. Paitsi Chedda, jolla ehkä eri esityskielen takia oli niin erilainen estetiikan taju, että mentiin aika vahvasti päinvastaisiin suuntiin.


Yellowmic-mixtape (Piirrokset Härkä 5-v)

Vähän sain myös makua “oikeiden” räppäreiden maailmasta. Davo oli kuullut jossain Poikkeustapausta, oisinko sen jopa ite sille lähettäny. Oisko ollu Numbersin kilpailu, jossa yks palkittiin levydiilillä. Skaban voitti Sammuneet Tähdet, mutta levyä ei koskaan tullut, ei sieltä, eikä Monspin kautta, jonne bändi siirtyi. Ukki noteerasi mut ihan kiitettävästi, ja kutsui käymään studiolla. Yhteen istuntoon se jäi, mutta oli siinä vaiheessa iso potku perseeseen, että joku kertoi suoraan missä on potentiaalia, ja mitkä asiat ärysttävät ja estävät laajemman etenemisen.

Niihin aikoihin homma oli alkanut elää verkossa, jossa se oli tosin ollut jo aiemmin ircin muodossa, mutta se oli meille vieras alusta. Vasta kun Fam muuttui suomihiphop.comiksi, alkoi sinne ilmestyä myös spämmiä Dominoesta, eikä aivan kaikki ollut edes meidän kakkosnickeillä postattuja. Biisejä pystyi uppimaan Mikseri.netiin, ja se oli jopa jonkinasteinen saavutus, jos menestyi niiden listoilla, kuten Konala Cartelli. Netin kautta moni myöhempi yhteistyökumppani tuli tutuksi ainakin artistinimeltä, mm. Lavis, Tommishock ja Verbaali.

Kun Heikki ja Jani pääsivät pois keväällä, niin varattiin matka Damiin. Se oli kai semmoinen velvollisuuksista vapautumisloma, vaikka mä en ollutkaan vielä suoriutunut. Siltä kuitenkin tuntui, ja jotenkin musahommakin oli uudestaan taas alussa. Heikki oli tutustunut intissä Bleakkiin, josta tuli ensimmäinen luottotuottaja, ja sitä kautta myös Musti tuli mukaan kuvioihin.


Hotellin hissi Amsterdamissa.

Edelleen tehtiin paljon Hattutehtaalla, kun siellä kerran oli se ilmainen (me ei koskaan maksettu sitä varausmaksua, joka siihen sillon kuului, eikä ostettu jäsenkortteja) ja alihyödynnetty studio. Siellä alkoi lapata entistä enemmän porukkaa, ja myös niiden räppikontaktien lisäksi muut puolet alkoivat kiinnostaa. Radio Punahatussa käytiin haastatteluissa, ja maalattiin sinne seinään piissitkin.


Pyhimys niin pienessä välissä, ettei mahtunut enempää kuvaan.

Myös videopuoli oli kiinnostanut aina, ja Hatussa siihen oli tarvittava tekniikka. Kerran tuli tilanne, jossa etsittiin nuorisoryhmää toteuttamaan musavideo Suomessa vieraileville kuubalaisille. Kukaan ei halunnut ottaa ohjausvastuuta, joten otin sen. Bändi oli Alto Voltaje, jossa vaikuttavat Norlan ja Alex Sandunga, ja se visiitti Suomeen on kestänyt nyt jo yli kymmenen vuotta.

Toinen mielenkiintoinen sivuprojekti oli Hatun oma lehti, Viaton, johon kirjoitin kolumnia. Tai niihin kahteen numeroon mitä sitä tuli. Ekan lehden kannessa oli Asa, ja olin mukana tekemässä haastattelua. Silloin niin mystisenä pysytellyt mies oli sellainen, jolle varmaan jokaisella suomiräppiä seuraavalla oli kilo kysymyksiä, ja pääsin esittämään omani.

Haluisin kovasti suorittaa sivarinkin Hattutehtaalla, kun siitä oli niin paljon hyötyä räpin kannalta, joka oli kuitenkin se ykkösjuttu. Joku ohjaaja oli mulle sen paikan jo epävirallisesti luvannutkin, mutta sitten jotenkin nykyään elokuvia ohjastava Oskari Sipola jyräsi mut jonossa.


Heinis mainostaa Alto Voltajen keikkaa.

Mats Takila oli tähän saakka ollut meille enemmän Helpuksen tukija, tai ehkä oltiin vaan mustasukkaisia huomiosta. Kuitenkin nyt kun oltiin pyöritty studiolla jo pari vuotta, niin alettiin tutustua paremmin. Mats on ollut aina sellaisessa asemassa, että kun joku alkaa menestyä Nuorisoasiainkeskuksen ulkopuolellakin, niin hän on se ensimmäinen ammattilainen, jolta pyytää apua musiikin tekemiseen. Ja edelleen, Mikael Gabrielin seuraavalla levyllä, tekee Mats käytännössä vastaavan tuottajan duunit, Helsinki Freedom Records linkin kautta.

Yksi tällainen projekti oli Kuudes Aisti, joka kiinnitettiin Edel Recordsille. Kävin itse jonkinlaisen neuvonantajan roolissa juttelemassa Aistin kanssa Ile Vainiolle, jolla ei kyllä ollut mitään käryä räpistä. Ekalla sinkulla, nimeltään Muistoi oli mukana Heinis, jonka kanssa ruuvattiin sanoja, ja sain kansiin apulaistuottajan kreditit.


Kuudes Aisti ja Heinähattu.

Jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että ko. vuoden ennusmerkeistä olisi voinut lukea, että homma lähtee vihdoin etenemään, sen verran porina lisääntyi. Kuitenkin sitä hommaa oli niin paljon, että jotenkin silloin se tuntui edelleen siltä, että kaikki on vaan turhaa säätöä. Silloin Davon antamat neuvot tuntuivat aika tyhjiltä, kun odotus oli, että sitä kautta saisi kunnon levydiilin tai ainakin aktiivista apua. J-P vei demon Zapasnikille, joka vastasi maililla, mutta sävy oli sellainen, että hyvä meininki, muttei voida oikein jeesata. Täysin samansisältöisiä viestejä, joita itse annan nuorille tekijöille nykyään, ja vielä paljon tylymmin. Ehkä se on kuitenkin sitten parempi, ettei kukaan tule kädestä pitäen auttamaan. Silloin sen otti jotenkin henkilökohtaisesti.


Heikki, Musti, Bleakk, Topi ja minä Vanhan takahuoneessa.

Ainoa Yellowmic-jäbä, joka sai vähän jalkaa muunkin, kuin Nutan oven väliin oli Cheddar. Sillä oli levyllä wautsi-wau-fiittejä, kuten Apollo ja Ideaali, Kfied ja Senesty, Afro One ja Brother Boney. Se oli saanu levyjulkkarikeikan Vanhalla, ja muistaakseni jopa yleisön, jotenkin. Me oltiin lämppäämässä, mutta lähinnä sikailtiin. Igor antoi meille aiheesta palautetta koko illan, ja lopulta kun oltiin lähdössä ja jo ulko-ovella, niin J-P sai tarpeekseen. Seurasi surkuhupaisan kuuluisa avokas, joka päätti yhteistyön Yellowmicin ja Cheddarin välillä.


Viidakkostudion pohjoissiipi

31.12.2004 ilmestyi vielä Ongelmatapaus, jossa oli enää kaksi oma räpeltämää biittiä, kun Bleakk, Lavis ja Verbaali, mutta myös mm. Ezra ja Cheddar. Levy päätti oman nuorisotalonauhoittelun. Jotenkin se ympäristö alkoi tuntua liian kliiniseltä meidän tarpeisiin. Oltiin saatu jo sen verran kontakteja musiikki- ja tekniikan harrastajista, että pystyttäisiin itsekin hankkimaan sopivat laitteet ja akustoimaan sille sopiva tila. Ruskeasuolta löytyi 12m2 kellarikoppi, jonne sitten perustettiin Viidakko-studio.

Yhteinen, oma studiotila teki yhteistyöstä tiiviimpää, ja kopperossa kävi nauhoittelemassa mm. Tommishock ja Armo Murha. J-P asui ihan vieressä, ja oli räppärinä varmasti aktiivisimmillaan tuolloin. Heikki ja Jani alkoivat taas tekemään uutta duetto-levyä, ja minä päätin, että nyt on tullut jo liikaakin ulos, ja seuraava vuosi pitäisi olla hiljaa. Tajusin jotenkin, että uudelle tasolle oli mentävä ja se ottaisi aikansa. Siellä kellarissa tulisi kulumaan siitä valtaosa.


Viidakkostudion länsisiipi


Viidakkostudion itäsiipi

Julkaisut 2004:

Pyhimys – Poikkeustapaus
Yellowmic-mixtape vol 1
Heinähattu – Jotain uutta, vanhaa ja lainattuu
Cheddar – Argumentum pro rationem
Pyhimys – Rajatapaus
Pyhimys – Ongelmatapaus

Keikalla

  • Seuraava esiintyminen

    Ei tulevia esiintymisiä. Tarkista tilanne myöhemmin uudelleen!

  • Tulevat keikat

    Ei tulevia esiintymisiä. Tarkista tilanne myöhemmin uudelleen!