Blogissa nyt

Pettymys

14.7.2013 se vaan iski yhtäkkiä jostain. Kirkas visio uudesta uudesta Pyhimys-levystä. Pari vuotta oli kulunut edellisestä, eikä mitään isompaa syytä ollut ollut koko asiaa sen enempää edes kelata. Muutaman biisin olin Paranoidin jälkeen demottanut, mutta ne ei jotenkin herättänyt itsessä sitä tiettyä tunnereaktiota, joka on yksi franchisen keskeisiä elementtejä.

Prosessi alkoi sillä, että aloin etsiä visioon sopivia pohjia. Muistin, kuinka tehtiin Paranoid #11 OP Beatsin kanssa, ja kuinka hyvin biitti kehittyi aihiosta mun toivomaan suuntaan. Kyseisessä biisissä kun käsitellään pettymystä, ja jotenkin tuntui että sitä teemaa voisi käsitellä syvemminkin. Soitin OP:lle ja se lähetti ison kasan biittejä, joista suurin osa toki sitä vähän kaupallisempaa osastoa, josta mies parhaiten tunnetaan. Joukossa oli kuitenkin muutama sellainen tausta, jotka olisivat voineet jäädä hyvinkin sen kovalevylle lopullisesti, ellen olisi niitä poiminut. Niistä syntyivät ekat demot syksyn aikana.

Tammikuussa 2014 olin muutaman viikon Argentiinassa, ja kirjoittelin siellä aika paljon. Sopivat biitit alkoivat loppua kesken, ja tein jotain omia kokeiluja yhdistelemällä looppeja ja sampleja. Lähettelin niitä sitten OP:lle jatkokäsittelyyn. Biisit jäivät kokonaisuutena jotenkin litteiksi ja kokonaisuus kaipasi jotain, voisi ehkä sanoa lisää musaa. Helmikuussa tapasin Diandra-leirillä VäinöVäinön, jonka tyyli kurkkia olan yli ja kommentoida mun tekstejä vitutti ensimmäisen puolen päivän aikana suunnattomasti. Kuitenkin jossain vaiheessa tajusin, että juuri sellaista kaipasin, erityisesti omaan projektiini, koska tapana ei ole kysellä sen suhteen juurikaan mielipiteitä. Väinö kuitenkin ymmärtää sen, että sanon ei suurimpaan osaan ehdotuksia, eikä ota sitä itseensä, eikä lannistu vaan jatkaa ideoiden sylkemistä.

Ydintiimiin kuuluu vahvasti myös aluksi A&R:n roolissa ollut Riku, joka vakuutettiin mukaan kesällä 2014, kun oltiin sessaroitu keväällä muutaman kerran ensin kolmestaan. Kuitenkin rooli laajeni miksaajaksi ja äänittäjäksi, ja mun oman näkemyksen mukaan ihan vastaavaksi tuottajaksi, vaikkei hän haluakaan rooliaan niin korkealle korostaa. Kuitenkin jälkituotannossa biiseistä on saatu yhtenäinen kokonaisuus, ja väitän sen olevan paljon Rikun ansiota, koska mukana on OP:n pohjien lisäksi joitain Väinön sessareista syntyneitä taustoja, joita ei varmaankaan ole tarkoitettu räppiin ollenkaan, sekä yksi biitti kummaltakin Sakelta ja Medium-bändissä rumpuja soittaneelta tuottajalta Jooel Jons. Näiden kaikkien soundien yhdistäminen yhdeksi maailmaksi mun toiveiden pohjalta ei oo mikään simppeli homma, ja pitkälti Rikun ansiosta koen, että siinä onnistuttiin. Yksikään biisi ei silti kuulosta toiseltaan, joka itselle yksi prioriteetteja, koska tylsistyn musaan helposti jos se toistaa itseään, vaikka laatu pysyisikin korkeana.

Lisäksi aktivoin mukaan laulajia, joiden äänestä pidän: Yona, Kasmir, Mia Huovila, Eva Louhivuori (ja on siellä Manukin mukana), sekä luonnollisesti VäinöVäinö. Taustalla kuullaan vähemmässä määrin myös Tanja Torvikoskea ja Emma Vaattovaaraa. Viimeiseen tein kertsin, joka kuulosti mun mielessä Pauli Hanhiniemi samplelta, ja mies suostuikin sen laulamaan narulle. Väinö aktivoi puolestaan soittajia, ja monissa biiseissä kuullaan mm. torvia tai jousia. Erikseen pitää mainita Toni Kimpimäki, jonka studiolla kaikista biiseistä tehtiin ensimmäinen versio, ja mies itse hyppäsi usein mukaan sessariin mm. hakkaamaan kannuja tai MPC:tä. Myös Kalifornia-Keke hakkasi yhteen biisiin voksusamplet.

Kuitenkaan kyseessä ei ole missään nimessä mikään big band-levy tai yritys etäännyttää itseä räpistä, vaan kuten aiemminkin välittää kunkin tekstin fiilis mahdollisimman hyvin, mahdollisimman loppuun asti mietityn musiikillisen sovituksen kautta. Tuotantotapa muistuttaa aiemmista levyistä siis eniten Salaista Maailmaa, eikä täysin orgaanista Mediumia tai täysin koneellisia Tulvaa ja Paranoidia.

Tässä kun on lähdetty sille tielle, että kaikki merkittävät tyypit mainitaan nimeltä, niin pakko tuoda esiin vielä masteroinnista vastaava Minerva Pappi Chartmakersilta ja graafikko / valokuvaaja Tero Ahonen, joista kumpikin persoonina ovat miellyttäviä ja yhteistyökykyisiä, joka on ollut mulle aina erityisesti soolojutuissa keskeisempää, kuin nimekkyys ja meriitit, vaikka toki hekin oman alansa huippu-ammattilaisia. Kiitos myös Hugo ja Kimi, jotka kävivät tuplaamassa yhden kertsin, ja toivat siihen autenttista nuoruuden intoa.

Biisilista näyttää digissä ja cd:llä seuraavalta:

1. Ei unta ennen Maltsuu – (OP Beats)
2. Ote -m/ Mia Huovila, Kasmir – (OP Beats)
3. Sipuli – (Pyhimys, OP Beats, VäinöVäinö, Toni Kimpimäki)
4. Aina ku Aira – m/ Yona – (VäinöVäinö, Samuli Sirviö)
5. Äiti anna anteeks – /m Mia Huovila – (Sakke Aalto)
6. Sinimusta – (OP Beats, VäinöVäinö)
7. 1% – m/ Kasmir – (OP Beats)
8. Kaikkea pahaa – (VäinöVäinö)
9. Costa Rica – (OP Beats)
10. Häiriintyny – (VäinöVäinö)
11. Celeste – m/ Eva&Manu – (Jooel Jons)
12. Pettymys – m/ Pauli Hanhiniemi – (Pyhimys, OP Beats)

Vinyyliltä jouduttiin pudottamaan pari biisiä. Muutenkin miellän sen formaatin eri tavalla A- ja B-puolen takia, joten päädyin muuttamaan biisijärjestystä muutenkin vinyylijulkaisuun. Mitään järjellistä perustelua en ole sille keksinyt, mutta pitää luottaa fiilikseen jos semmoinen tulee. Painos on rajattu, ja laitan siitä ennakkomyyntilinkin jakoon, heti kun saadaan hinnat selville yms.

Albumi ilmestyy diginä, cd:nä ja vinyylinä 14.8.. Siitä viikon päästä julkkarikeikka Blockfesteillä pe 21.8.. Se on kesän ainoa keikka, ja muutenkin livejä tulee harvakseltaan, mutta yritetään pitää sisältö laadukkaana ja korvata sillä määrää. Pelkkiä Pyhimys-biisejä vedetään, ja muutama vierailijakin saattaa lavalla käydä.

Keikalla